lauantai 9. marraskuuta 2013

Kiireinen lauantai!

Terveiset lämpimästä Hua Hinista. On ollut hullunkurisen kiire päivä, taas ollaan menty tukka putkella paikasta toiseen. Myrskyn jälkeinen poutakin koitti, tänään mittari näytti 31 astetta. Paikalliset "heräsivät" taas henkiin ja kaupunki täyttyi matkalaisista. Toivotaan että tuo eilinen myrsky oli nyt se sksyn viimeinen ja päästään aloittamaan kuivaa talvikautta. sesonki aika kolkuttaa jo ovella. 

Huomenna on buddhalaisuuden päivä ja upean näköistä kun paikalliset lähettävät paperisia kynttilälyhtyjä pimeälle taivaalle keskustan temppelillä. Ihailen näkyä parvekkeelta ja yritän hiljentyä ja rentoutua tähän lauantai-iltaan. Tepa tuossa vieressäni meditoi ja tekee hyvää onnea elämään. Kello näyttää puolta kymmentä ja vasta tulimme kotia. On todella hyvä fiilis, koska olemme olleet enemmän kuin aktiivisia tänään. Tänään olivat monet langat solmussa, mutta saimme ne Hannan kanssa selvitettyä supervauhdilla ja kaikki on nyt hyvin. Harmittaa kun en ole jemmannut viinipulloa jääkaappiin, juuri nyt ikävöin isoa lasillista kylmää valkoviiniä, lempijuomaani. 

Täällä Thaimaassa töitä tehdessä viikkorytmi on aivan erilainen kuin mitä Suomessa on normaalisti totuttu. Täällä ei tule odotettua viikonloppua, jotta näkee kavereita ja on vapaata, koska viikonloputkin on meikäläisten työpäiviä. Kun on ollut matkailun parissa töissä vuosia maailmalla on tottunut siihen, ettei vapaata yleensä ole viikonloppuisin ja töitä tehdään kuutena päivänä viikosta. Minulla oli kahden vuoden pätkä, jolloin olin töissä joka ikinen sunnuntai.

Tänään tuli ikävä Tornioon. Puhuin mummun kanssa puhelimessa ja hän kertoi, kuinka punatulkku katsoo lintulaudalta ja että lumikin on jo maassa. Kiireen keskellä voi olla pitkäkin aika, ettei edes muista juuriaan, mutta välistä se sitten iskee, se totuus ettei ole läsnä lähimmäisten elämässä. Ja se on raastavaa. Olen jaksoittanut elämäni niin, että olen viettänyt joka vuosi vähintään kuukauden kotona perheeni parissa. Se antaa paljon voimaa, kun saa olla läheistensä seurassa ja on ihana nauttia niistä tylsän arkisista askareista. Huomenna listalla on postikorttien osto.

Anni

Ohhoh mikä päivä. Voisin sanoa, että aika kiirusta piti koko päivän. Tuli myos testattua miten nopeasti uusi pysyy matkassa mukana. Voin kyllä sanoa, että hyvin on ketterä ja nopea kulkupeli, pisteet siitä minun pinkille unelmalle. Viime yonä tuli taas jonkin verran vettä, ei onneksi samalla tapaa kuin toissayonä. Mutta edelleen tuolla teiden varsilla on isoja lammikoita ja paikkapaikoin tie on veden alla. Tänään aamupäivällä nähtiin hassu näky, ehkä jopa vähän kauhistuttava kun järjellä ajattelee. Pikku lapset olivat leikkimässä tien varressa olevassa lätäkossä, tai ehkä sitä voisi kutsua jo uinniksi... oli sen verran reilusti vettä ja kun välillä lapsukaiset oli kokonaan veden alla. Itselle tuli ensimmäisenä mieleen ne kaikki miljoonat bakteerit joita siinä vedessä on ollut.  Vesi oli ihan ruskeaa ja ikinä ei tiedä mistä viemäristä se on tullut sadeveden kanssa. Mutta lapsia se ei näyttänyt haittaavan, vaan suurella riemulla vesi lensi heidän leikeissään.

Tänään tyokuvioissa oli myos monenlaista ohjelmaa. Tehtiin varauksia hotelleihin, myos kyytejä varailtiin ja monenlaista pientä hantti hommaa siinä sivussa. Pankissakin tuli asioitua useampaan otteeseen. Kun menin pankkiin toisen kerran laskua maksamaan, ei pankin täti meinannut hyväksyä minun maksua. Minun allekirjoitukseni kun ei ollut prikuulleen sama kuin minun pankki kirjassa. Henkilollisyyspaperit kyllä täsmäsi, mutta silti piti pyytää esimiespaikalle tarkistamaan minun allekirjoitus. Kaikista hauskinta oli, että jouduin allekirjoittamaan paperit kolmeen kertaan, kun yksi koukero allekirjoituksessa oli erilainen kuin pankkikirjan allekirjoituksessa. Lopulta esimies hyväksyi maksun ja sain laskun maksettua. Itsestä kaikki kolme allekirjoitusta näytti ihan samalle, mutta ei kait sitten heidän mielestään. Ja itsellä oli vielä kauhea kiire faxaamaan kuittia hotellille, joten yritin suoriutua pankista mahdollisimman nopeasti, piti taasen huulta purra, että se länsimaalainen hermostuminen ei päässyt yllättämään!

Tänään ruokailtiin thai tyylillä, helppoa ja edullista. Katukeittion antimista päästiin nauttimaan. Kokeilin pitkästä aikaa vanhaa suosikkiani, valkosipulikanaa. Phuketissa asuessani se oli toinen ruuista joita osasin tilata thaiksi ja siksi sitä tuli tilattua aika usein. Tosin aina sen tilaus ei mennyt ihan nappiin.. Kerran menin suosikki ravintolaani illalla ja isoon ääneen kajautin tilaukseni kokille. Ravintolassa oli tuohon aikaan paljon paikallisia syomässä ja tilauksen sanottuani naurun remakka täytti ravintolan. Tilaus ei mennyt lausunnan puolesta tuona päivänä ihan putkeen... minun piti tilata paistettua valkosipulikanaa omeletin kanssa, mutta vahingossa tilasin paistettua valkosipulikanan munaa paistetut peniksen kanssa. Onneksi en saanut mitä tilasin, ymmärsin kyllä hyvin miksi paikallisia vähän nauratti minun tilaukseni :).

Hivenen taas hermoja koetellaan. Sähkot on mennyt vasta kolmesti tämän blogikirjoituksen aikana. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun minun kannettavan akku ei toimi.. joten joka kerta siis joudun avaamaan koneen uudestaan ja tietysti osa blogi tekstistä on myos kadonnut. Toivotaan, et nyt sähkot kestäisi hivenen pidempään. Ulkona näytti taas keli aika hurjalta, merellä salamoi ja voi olla, että jonkinmoisia sadekuuroja on taas luvassa.

Uni tulee taas tänään tarpeeseen näin kiireisen päivän jälkeen. Huomenna luvassa ainakin toimistotoitä ja katsotaan mitä päivä tuo tullessaan. Nyt unille, Noon lap fondie!!

-Hanna-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti