Aktiivista menoa

Toimintaa ja menoa tukka putkella. Aamu aloitettiin pyykkäämällä, Thep kun on niin neuroottinen ettei anna hyvälaatuisia vaatteita pesuloiden tuhottavaksi, joten hän ahkerasti käsipyykkää vaatteemme kotosalla. Minä puolestaan aloitin aamun hoitamalla loppuviikon mnibussikuljetuksia. Kävimme ottamassa kopiot kaikista tärkeistä dokumenteista, jotta tarvittaessa kopiot löytyvät allekirjoitettuna kotoa. Pyrokraattisessa maassa kun olemme, pitää pienempääkin asianhoitoa varten olla näyttää kaikki paperit passista talonkirjaan. Nyt on eri mukava kun ei tarvitse hetkeen lähteä kopioimaan yhtä puuttuvaa paperia, kaikista on parikymmentä kopiota valmiina.

Aamulla huristelimme skootterilla tekemään All Around Asia kylttejä. Kävimme myös pankissani, koska olin jälleen unohtanut pankkikorttini pinkoodin. Thaimaassa saa onneksi itse päättää pinkoodinsa, joten nyt lupaan muistaa uuden tunnukseni. Sain samalla uuden kortin ja nyt on komia kortti, kestää vingutella. Sattumalta törmäsin pankissa muutamaan potentiaaliseen asiakkaaseenkin, joten itse asianhoito jäi Thepin armoille. Söimme kevyen aamias-lounas yhdistelmän Market Village -ostoskeskuksessa, jonka jälkeen ajoimme vuorten halki Hua Hinin kaupungintalolle. Sain puhuttua sinkkupaperini takaisin omaan huostaani, joten on nyt kaikki dokumentit kasassa, mitä Bangkokin ministeriössä täytyy esittää ensi kerralla. Kävimme Fight Paradisella katsomassa Lucky koiraa, mutta hän oli lähtenyt lätkimään, kai on suuttunut kun väkisillä häntä olemme lääkinneet muutaman päivän ajan. Eiköhän se routa porsaan kotia aja, tai täällä kun ollaan paremminkin kuumuus ja katukoirat Luckyn kotia aja... Kävimme myös maallamme katsomassa kuinka omakotitalotonttimme jaksaa. Ei tarvitse nurmikon leikkuusta huolehtia, sillä maallamme laidunsi useampi kymmen lehmää. Siinä ne sitten seisoi ja tuijotti minua valkoista naista kun tunkeilin heidän apajilleen. Laitan tästä tapahtumasta kyllä teille kuvan.

Vierailimme iltapäivästä hammaslääkärissä, Thep tekee pihinä tilastotutkimusta, missä paikassa saa edukkaammaan juurihoidon. Itsepähän kärsii kivusta ja särystä. Anoimme myös Thepille tänään uutta vakuutusta, vuoden tapaturmavakuutus maksaa 2500 B (60 €) ja jos haluaa kaiken kattavan vakuutuksen sisältäen sairauksien hoidon hinta on 6000 B (145 €) per vuosi.

Tulimme kääntymään kotona ja lähdemme kohta kuvaamaan huoneiston, jonka otamme matkalaisille vuokralle. Upealla paikalla keskustan alueella sijaitseva studio suomalaisten suosimassa Tira Tiraa taloyhtiössä. Joten taas mennään, palaamme asiaan!

 Tässä kaunis talotonttimme komeine pihveineen.

 Tässä me ihmetellään toisiamme. Minä ja muut.

Anni

Home sweet home! kyllä kotiin on niin ihana palata. Ihana on olla reissussa ja matkailla, mutta reissun yksi parhaista hetkistä on kotiin paluu. Oma sänky, oma koti ja kaikki ihanat asiat kotona! Minun päiväni alkoi hyvin verkkaisesti. Hotelli huone piti luovuttaa klo.12.00 ja lähetystoon piti mennä 13.30. Luovuin huoneesta vähän aikaisemmin ja lähdin kaupungille kiertelemään. Päädyin markkinoille, josta tein ainakin omasta mielestäni todella hyviä loytojä. Nyt on taas muutama Vietnamin muisto hankittuna ja koristuksia kotiin laitettavaksi. Jos joskus oikesti saan sen virallisen kodin, niin sen sisustus jutut on kyllä jo ostettuna. Suomessa vanhempien luona on muutamia lamppuja, patsaita jne... odottamassa sitä minun omaa kotia.
Ennen viisumin noutoa kävin myos herkuttelemassa lounaan merkeissä Au Parc nimisessä kahvilassa, lähellä presidentin palatsia. Kiva viehättävä kahvila, hyvin suosittu lounas aikaan.

Lounaan jälkeen hyppäsin taksiin ja huristelin kohti lähetystoä. Viisumin nouto oli nopsa juttu, ehkä meni puoli minuuttia kun olin passi kourassa ja lähetyston ulkopuolella viisumia tarkistamassa! Lähetyston jälkeen huristelin hotellille hakemaan tavaroitani. Ja siitä suuntasin sitten kohti lentokenttää. Kentällä oli vähän turhankin ajoissa, mutta toisaalta hyvä niin. Koska taivaan täydeltä alkoi tulla vettä, juuri kun saavuin kentälle. Ei olisi ollut kiva olla kaupungilla seikkailemassa moisen kuuron aikana. Koko Saigon meni ihan harmaaksi ja kauhea tuuli ja vesisade paiskoi kaupungissa reilun tunnin ajan. Kone "kotiin" oli onneksi ajoissa myrskystä huolimatta ja Thaimaan päässä passintarkastus oli super nopea. 20 minuuttia koneen laskeutumisesta istuin jo taksissa matkalla kotiin! Matkalla yritin nukkua, mutta jotenkin odotin vaan niin kovasti kotiin paluuta, ettei unikaan tullut matkan aikana.

Huomenna on aika palata taas ruotuun ja aloittaa päivä aamulenkillä ja sen jälkeen katsella Annin kanssa mitä on seuraavaksi ohjelmassa :). Nyt suihkun kautta unten maille.. uni tulee ihan tarpeeseen! Noon lap fondie!

-Vietnamin matkaaja Hanna-

Maanantaita Bangkokista!

Eilen oltiin koko päivä temppelillä Bangkokissa viettämässä pyhäinpäivää paikalliseen tapaan. Lähetettiin terkkuja taivaisiin menehtyneille tutuille ja sukulaisille sekä tehtiin hyvää onnea elämäämme. Lahjoitettiin firman puolesta munkeille selviytymispaketit ja nyt on hyvä mieli kun ollaan tehty hyvää meriittiä elämään. Tykkään todella paljon meidän temppelikäynneistä, koska aina arkena on niin kiire, ettei ehdi rauhoittua. Temppelillä on pakko istua rauhassa vailla kiirettä mihinkään ja meditoida. 

Tekee todella hyvää, suosittelen lämmöllä. Hannan lähdettyä eilen iltapäivällä kohti Vietnamia, jäimme Thepin kanssa temppelille. Emme pitäneet mitään kiirettä, koska yövyimme Bangkokissa. Temppelimenojen hiljennettyä jäimme hengailemaan temppelille, istuimme siellä tuttujen munkkifrendujen kanssa porisemassa niitä näitä.  Yksi temppelivierailujen kohokohdista on se, että saa keskustella harvinaisen viisaiden miesten kanssa… Eikä juttuseura lopu kesken! :)

 

Vietimme aikaa myös Thepin isän ja veljen kanssa, he olivat molemmat paikan päällä ja munkkeja ovat hekin. Thepin äiti estyi pääsemästä paikan päälle, koska hän oli kohteliaisuussyistä ottanut naapurinrouvilta betelpähkinämällin, jota oli pureskellut vierailun ajan. Kyseinen tuote on Thaimaassa erittäin suosittua vanhempien ihmisten keskuudessa, Suomessa se luokiteltaisiin varmasti huumavaksi luonnontuotteeksi. Betelpähkinä on betelpuussa (Arekapalmu) kasvava päihdyttävä tuote ja verrattavissa purutupakkaan tai -nuuskaan. Olette varmasti nähneet valokuvia Thaimaasta, jossa vanhat mummut istuvat hymyssä suin mustat hampaat vilkkuen vaaleanpunainen kuola suupielestä valuen. Tämä johtuu siis betelistä. Thepin äiti on heittänyt kyseisen luonnontuotteen käytön pois yli vuosikymmen sitten ja kokeilun ansiosta hän päätyi lääkärihoitoon... Emme siis suosittele kokeilemaan!

Thepin molemmat veljet sekä isä ovat tällä hetkellä munkkeina, kukin erissä temppelissä, mutta kokoontuivat kaikki eilen isoon temppeliin Bangkokiin. Illan vietin siis laatuseurassa munkkien kanssa. Haimme aamulla myös Thepin serkun virkkisvaatteet mukaan, koska hänen kolmen kuukauden munkkikausi päättyi tänään. Sain Thepin isältä todella kauniin lasisen amuletin, josta haluan teettää itselleni onnenriipuksen paikalliseen tapaan.

Nukuimme yön paikallisessa hotellissa temppelin lähellä. Menimme ensimmäiseen vastaan tulevaan majaan yöksi, emme jaksaneet alkaa kiertää paikkoja iltamyöhäisellä. Laitan teille myös kuvan huoneestamme, täällä Thaimaassa kun siivoajat jaksavat yllättää ja askarrella pyyhkeistä sängyn päälle kauniita eläimiä. Yleensä nämä pyyhe-eläimet ovat joutsenia tai norsuja. Meidän sängyllä pötkötteli sika! Tai siaksi sitä ainakin luullen... 

Aamulla matkasimme ministeriöön viisumiasioissani. Menimme tekemään minun oleskeluluvan valmiiksi. Ei niinkään yllättävää, mutta ei taaskaan sujunut niin kuin Strömsössä… Paperimme olivat muuten kunnossa, mutta meiltä puuttui neljä yhteiskuvaa sekä sinkkutodistukseni, joten joudumme palaamaan asiaan myöhemmin. Voi Thaimaa, miksei ohjeissa voisi joskus lukea niitä kaikkia asioita ja dokumentteja mitä tarvitsee esittää asioidessa virastoissa? Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

Munkin puheilla lahjojen kanssa.

 Auringon laskiessa otin kuvan temppeliltä, jossa muista temppeleistä tulleet munkit ovat lähdössä iltariittiin.

 Munkki rauhoittumassa hyvän kirjan parissa.

 Aika rentoutua pitkän päivän päätteeksi.

Sika vai jänes?

 Anni

Maanantaita Saigonista!

Aamu alkoi tänään reippaasti hotellin aamupalalla. Airasian sivuilla oli mainittu buffetaamiainen... No ihan sitä aamiainen ei ollut. Aamupalalla oli siis lista josta sai valita mitä haluaa syödä ja juoda. Ja jos oikein ymmärsin listalta sai valita vain aina yhden jutun. No maha tuli täyteen ja hyvin sillä pärjäsi puoleen päivään saakka. Aamiaisen jälkeen suuntasin Thaimaan suurlähetystöön viisumia anomaan. Hassua oli, kun menin sinne hakemuksen kanssa, tyttö tiskin takana kysyi, että haluanko varmasti turistiviisumin, että enkö työskentele enää samassa firmassa. Olenko vieraillut liian usein, kun olen jäänyt mieleen :). Seinällä ollut teksti sai myös sydämen vähän pamppailemaan, kun siellä luki : turisti viisumin käsittely 2-3päivää... Minun Paluuni Thaimaahan on siis huomenna. Virkailija tarkisti paperini ja kirjoitti kuitin ja sanoi, että tule huomenna hakemaan. Eli kaikki hyvin, vierailu kesti ehkä n. 5 minuuttia. Ei ollut ruuhkaa taaskaan lähetystössä. Huomenna iltapäivällä saan sitten noutaa viisumin ja pääsen palaamaan taas takaisin Thaimaahan. Ja siis jos ihmetyttää, että miksi teen turisti viisumin.. Joudumme anomaan sen vaihtoa Thaimaassa firman papereiden kanssa. Turistiviisumi on minun helpompi ensin anoa ja sitten vaihdetaan viisumityyppi Thaimaassa. Maksaa n. 500€ sen vaihto. Muuten olisin joutunut odottamaan firman papereita pidempään ja leima passista olisi umpeutunut.

Viisumikeikan jälkeen päätin jatkaa kohti kaupunkia. Hyppäsin taksiin ja minun epäonneksesi, sain kuskin joka ei puhunut sanaakaan englantia. Pyysin ajamaan minut oopperatalolle, mut kuski ei siis ymmärtänyt. Ekaa kertaa Saigonissa opastus kuskia käsimerkein minne ajaa ja pääsin jopa oikeaan paikkaan, vaikka välillä en ollut ihan varma missä oikein ajeltiin :). Hauska kokemus tämäkin.

Kaupungilla kiertelin enimmäkseen "tori" myymälöitä, joissa myyvät tehtaiden kakkoslaatuista tavaraa. Ja olin kenkä taivaassa... Aivan ihania Nine westin, Clarksin, Zaran jne. kenkiä... Mutta suuria osa koko 36-38... Meinasin jo luopua toivosta kunnes ne jumalaiset kengät tulivat vastaan. Ja pakkohan ne oli ostaa (isi jos luet tätä, ne kengät on työkengät... Edustus tilanteisiin). Muutamat muutkin työkengät sattui kohdalle ja tarttui mukaani. Löysin myös pari pitkähihaista juoksupaitaa aamulenkille, ei tarvitse aurinkorasvan kanssa koko ajan löträtä.

Päivällä kävin herkuttelemassa nuudelikeitolla, perinteen vuoksi. Joka kerta täällä ollessani olen käynyt syömässä nuudelikeiton samassa paikassa. Ja ihan yhtä hyvää oli kuin ennenkin. Muutenkin reissu mennyt perinteisellä kaavalla, dermalogican kasvohoito on yksi huippu juttu täällä... Melkein kahden tunnin hoito maksoi n.30€, ei ihan halvin juttu.. Mutta taatusti hintansa veroinen. Tosin Vietnamilaiset taitaa olla yhtä kohteliaita kuin Thaikutkin... Tarjosi minulle ikääntyvän ihon hoitoa, en siihen kuitenkaan suostunut. Kasvohoidon jälkeen hemmottelin itseäni myös pedikyyrillä, spa pedikyyri lakkauksen kanssa oli n. 13€.

Illalliseksi kävin hakemassa huoneeseen sushia. Tilaus oli mielenkiintoinen tehdä. Heillä oli menu vain paikallisella kielellä ja kuvien kanssa. Kuvat näyttivät vaan kaikki samoilta. Ja henkilökunnan englanninkielen taito ei ollut kehuttavin. Sain kuitenkin tilattua kolmea eri sorttimenttiä. Luulin tilannneeni lohta ja avokadoa, mutta sain tonnikalaa, rapua ja katkarapua. Rapu ja katkarapu sushit oli tosi hyviä, tonnikalaa söi ennemmin kuin otti selkäänsä, mutta ei ehkä ollut ihan miun suosikki.

Lyhykäisyydessään sellainen päivä minulla täällä siis... Monenlaista mahtui tähän päivään. Huomenna lisää seikkailua ja illalla sitten kotiin. Kyllä on jo vähän "koti ikävä".

-Hanna-

Terkut Vietnamista!

Tänään on ollut toimelias päivä. Aamu alkoi hyvin varhain, kun suuntasimme Hondan keulan kohti Bangkokia. Itse tosin otin unia koko matkan ajan, kiitos Tepolle, että jaksoi ajaa koko matkan. Bangkokissa suunnattiin isolle temppelille, jossa oli tänään kymmeniä tuhansia munkkeja ja satoja tuhansia paikallisia viettämässä budha päivää. Samalla tavalla muisteltiin vainajia, kuin meilläkin pyhäinmiestenpäivänä. Tämä päivä on budhalaisille hyvin tärkeä ja sen takia moni paikallinen suuntasi tiensä temppelille tekemään elämäänsä hyvää onnea.

Temppelillä meidän ensimmäinen tehtävä oli löytää oikea munkki, tai siis Tepon veli joka on munkkia temppelillä. Annin kanssa meitä hivenen huvitti leikki, etsi munkki. Onneksi temppelillä on laitettu alueet numeroittain ja lisätty vielä hedelmät kaveriksi, niin tehtävä helpottui huomattavasti. Kookospähkinä 25 oli avain sana ja "oikea" munkki löytyi :). Munkille käytiin lahjoittamassa munkkiämpärit, jotka oli tuotu meille sinne jo valmiiksi. Munkkiämpäreissä on hyödyllisyys tarvikkeita munkeille, esim. Lääkkeitä, hammasharjat, partahöylät, energia juomaa jne. Lahjoitamme temppelille myös rahaa, summan saa jokainen päättää itse. Rahat menevät temppeliin ylläpitoon ja monesti temppelit myös ruokkivat vähäosaisia, joten hyvään tarkoitukseen siis :).
Temppeli menot temppelillä kesti tänään koko päivän. Itse olin vain ensimmäisen osan temppelillä, jonka jälkeen lähdettiin syömään. Munkki veli lähti meidän mukaan ja suunnattiin isaanilaiseen ravintolaan. Oltiin ehkä päivän eriskummallisin seurue. 1 munkki, 2 farang naista ja yksi thai mies. Muutama pää kääntyi kun kuljettiin pöytään istumaan. Munkki veli meni omaan pöytään ja meillä oli oma pöytä. Ruoka oli taasen ihan huippu hyvää!! Som tamia, kanaa, paistettua som tamia, kanakeittoa ja tahmariisiä... Nam nam! Kulu tuli taas ihan liian täyteen.

Ravintola visiitin jälkeen hyppäsin taksiin ja suuntasin kohti lentokenttää. Meillä oli hivenen käden vääntöä kuinka kauan lentokentälle menee ajaessa. Tepon mielestä ainakin tunti... Mie ja Anni oltiin puolen tunnin kannalla. No lopputulos oli 20 minuuttia ja normaali teitä pitkin, Suomi tytöt sai taas pisteet kotiin :). Lentokentällä ihmettelin ensin mihin lähtöselvitys laitteet oli hävinnyt, kun ennen airasialla piti itse tehdä check in laitteilla ja sitten mennä jättämään laukku. Mutta laitteet oli hävinnyt ja oli palattu takaisin vanhaan systeemiin, eli lähtöselvitykset tehtiin normaalisti tiskille. Katsotaan miten Helsinki-Vantaan lentoasemalla tulee käymään.

Don muangin lentokenttää on uusittu ja vanha kenttäkin on palveluiltaan ihan jees. Muutamia tax free myymälöitä, kahviloita (mm.starbucks), pikaruokaravintoloita eli periaatteessa kaikki mitä voi odotellessa tarvita. Lento Vietnamiin kesti 1h 35min, nukuin koko lennon ajan. Nukahdin ennen kuin oltiin noustu ja heräsin siihen kun laskeuduttiin, eli voi sanoa, et matka meni rattoisasti. Tullissa täällä sattui kohdalleni hyvin tympeä mies virkailija. Kovasti kysyi monta päivää aion viipyä ja jouduin useampaan kertaan sanomaan, että 3 päivää. Annoin hänelle lentolippukin, jossa näkyi paluu päivä, mutta lie ollut virkailijalle huono päivä?!

Lentokentällä vaihdon vähän rahaa, että pääsen alkuun ja sainkin melkein 2 miljoonaa... Olo tuntui ihan rikkaalta, tosin kun maksoin taksista 100 000, palasin taas maan pinnalle :). Taksilla hurahtivat sitten hotellille. Hotelli on ihan jees, pieni hotelli keskustan kaupoille matkaa reilu kilometri. Hotelli oli tähditetty airasian sivuilla 3,5... Mut hotellissa itsessään oli tähtiä 2, joka on lähempänä hotellin tasoa. Huone on ihan siisti ja hintaan nähden ei kyllä voi yhtään valittaa :).  Ilmainen netti huoneissa, joka toimii vielä erittäin hyvin. Iltapuhelut Thaimaan kotiin on suoritettu ja kohta blogikin on kirjoiteltu, niin voi hyvillä mielin painaa pään tyynyyn ja rueta unien maille. Aamulla sitten kohti lähetystöä ja viisumin hakua. Huomenna lisää Vietnamin seikkailuja :)
Jostain syystä en pysty lisäämään kuvia Ipadiltä tänne, joten kuvat tulee myöhemmin...

 Temppelin keskuspyhäkkö joka näyttää iltahämärässä ihan avaruusalukselta

 Lounastauolla Isaanilaisessa





Menoa ja meininkiä Saigonissa!


-Hanna-

Edistys askeleita...

Great day! Tänään ollaan saatu monta asiaa jo eteenpäin. Monta takapakkia on tietysti tullut Thaimaalaiseen tapaan vastaan, mutta edistys askeleitakin on huomattavissa. Tänään saatiin kyltti meidän toimistolle ja oli aika hieno fiilis ripustaa se roikkumaan toimiston ikkunaan :). Vaikka kyltti ei ollutkaan sellainen mikä oltiin tilattu. Olivat tehneet nelion muotoisen kyltin, vaikka tilattiin 60x90 kokoinen kyltti. Mutta kaikkihan ei mene aina niin kuin pitäisi :). Hieno kyltti silti ja oikein hienolta näytti ikkunassa. 

Kyltin lisäksi myos hienoja uutisia nettisivuista... päästään syottämään jo nettisivuille tietoja, joten piakkoin on siis nettisivut tulossa julkiseksi. Isoja askelia meille siis tiedossa. Tänään käytiin myos Cha-Amissa pyorähtämässä tanssigaalan puitteissa. Nyt on jaettu infoa tanssitapahtumasta, jos vaikka Suomalaiset haluaisivat lähteä tanssahtelemaan. Cha-Amin reissulla jelpattiin myos meidän yhtiokumppania, kun Chatin auto on ollut korjaamolla. Viime lauantaina vesisateen jälkeen Chat oli ollut ajamasa autollaan ja tiessä oli ollut sortuma ja tietysti auto oli jäänyt kiinni siihen sortumaan. Puskuriin / helmaan tuli reikä ja Chat vei auton Toyotalle korjaukseen. Auto oli luvattu valmiiksi jo perjantaille, mutta tanssi gaalasta johtuen Chatilla ei ollut aikaa hakea autoa pois. Tänään kun mentiin autoa yhdessä hakemaan selvisi, ettei viikossa autolle oltu tehty yhtään mitään. Puskuri oli vielä rikkonaisena, eikä myoskään 20 000km:n huoltoa mikä autolle oli luvattu tehty ei oltu tehty. Kun me Annin kanssa poistuttiin paikalta, jäi Chat vielä taistelemaan kauppaan auton korjauksesta. Ilmeisesti repivät puskurin kokonaan pois, vaikka huolto olikin jo mennyt kiinni. Vitsailtiin, että kyllä mekin saadaan se irti jos vaan saa hieman käyttää väkivaltaa :). Sattuu siis onneksi Thaimaalaisillekkin... mai pen rai! Niin kuin täällä tupataan sanomaan! 

Kohta olisi aika käydä unten maille. Aamulla aikainen herätys. Ollaan menossa Bangkokiin temppelille tekemään meriittiä eli hyvää onnea meidän firmalle. Lähden sitten suoraan temppeliltä lentoasemalle ja siitä Vietnamiin. Toivotaan, että reissussa menee kaikki hyvin ja pärjään hienosti miljoonan mopon kanssa, niitä Ho Chi Min cityssä on ihan liikaa! 

-Hanna-

Kun kaikki ei aina mene niin kuin pitäisi...

Amazing Thailand pääsee aina yllättämään. Vuosien varrella olen tottunut siihen, ettei asiat aina mene niin kuin on suunnitellut. Tänään saatiin taas asiasta vahvistusta. Meidän piti mennä pankkiin avaamaan tili aamulla klo. 9.30, yolla sain viestin jossa tapaamisaika oli muutettu klo.10.30. Kun oltiin pankissa, saatiin puhelu, et vartin verran menee vielä. Odoteltiin seuraavat 50 minuuttia, ennen kuin alkoi tapahtua. Papereita meillä oli mukana iso pino, mutta silti uupui muutama paperi ja surullisen kuuluisa leimasin. Leimaisimia meidän logolla minulla on tuolla kaapissa vino pino, useampaan kertaan piti teetättää uusi, kun olivat laittaneet pisteet ja pilkut väärään kohtaan. Iltapäiväksi sovittiin uusi aika pankkiin, ja saatiin tili lopulta aukaistua :).

Pankkikeikan jälkeen kävin hoitamassa muutamia kopiontijuttuja ja suuntasin sitten lounaalle. Katkaravuilla tuli herkuteltua, nam nam! Lounaan jälkeen piti suunnata taasen pankkiin, tili saatiin avattua, tosin pankkikirjaa ei saatu mukaan, kun yhtiokumppanin talopapereissa oli väärä nimi. Hän kun on hiljattain vaihtanut nimeään.Välillä tuntuu et vain Thaimaassa tarvitaan miljoona paperia, miljoona allekirjoitusta jne. Mutta asiat onneksi rullaa eteenpäin koko ajan :).

Illalla pääsin pitkästä aikaa kompimään myos nyrkkeilykehään. Huisin hyvä fiilis oli käydä muutama hikipisara vuodattamassa. Tänään oli superkuuma päivä ja reenien aikaankin oli vielä ihan kiitettävän lämmin. Illalla mittari näytti vielä +32,5, joten reeneissä tarkeni oikein mainiosti. Reenien jälkeen rokitin toisen reenarin poytätenniksessä. Nyrkkeilykehässä en uskalla poikia haastaa kisoihin ;).

Huomisella on taasen monta hommaa suunniteltuna, jos saisi tehtyä muutamia sopimuksia ja hinnoiteltua loput retket valmiiksi. Hieno päivä siis taasen tulossa :).

-Hanna-

Eläimellistä draamaa

Aamu aloitettiin Annin kanssa taas reippailemalla. Tänään on ollut kuuma päivä ja aamulenkin aikanakin aurinkoa riitti ihan kiitettävästi. Vuori tuli valloitettua ja jopa nopeammin kuin aikaisemmin. Lenkin jälkeen itse kommin takaisin unille, oli ihanaa kun sai kerrankin nukkua pitkään. Anni ja Thep suuntasivat asioille.

Eilen illalla yritettiin metsästää Lucky koiralle eläinlääkäriä siinä kuitenkin onnistumatta. Tänä aamuna Khun Ek vei koiran eläinlääkärille, Lucky ei tykkää matkustaa ja oli sitten kotimatkan aikana karannut tuk tukin kyydistä ja oli puolet päivästä karkuteillä. Anni ja Thep onneksi loysivät Luckyn myohemmin junaradan varresta, jossa se oli lääketokkurassa lepäilemässä lähellä rautatieasemaa. Lucky on nyt kotona, toivotaan että koiruli paranee pian ja alkaa taas syodä.

Minäkin kävin hoitamassa paperiasioita kuntoon viisumia varten. Tarvitsin pankkikirjastani kopiot, jotta minulla on näyttää yli 20 000 thb käyttorahaa matkan ajaksi. Viisumilomake on taytetty ja muutenkin papereiden pitaisi olla kunnossa viisumia varten. Viisumimatkankin jo tilasin, kohteena Ho Chi Min City. Tuttu paikka käydä viisumia tekemässä. Olen useamman kerran tehnyt viisumimatkan Vietnamiin. Vietnamin lähetystossä on yleensä ollut hyvin hiljaista ja asiat saa hoidettua todella vikkelästi. Kuala Lumpurissa pitää olla jonottomassa lähetystoon puolisen tuntia ennen avaamista ja Vietnamissa olen yleensä kävellyt suoraan sisään. Toivotaan, että tälläkin kertaa kaikki menee helposti ja nopeasti. Vietnamissa vietän aikaa sunnuntaista tiistaihin. Ehkä pitää hieman kierrellä kaupungilla ja käydä vähän ostoksillakin, vaikka virallisesti oma henkilökohtainen ostolakko onkin vielä päällä  :).

Huominen  Bangkokin reissu peruuntui ja vaihtui maanantaille. Huomiseksi ohjelmaksi jää sitten paperihommia, tilin aukaisemista firmalle jne. Jos vaikka kehäänkin ennättäisi hypätä pitkästä aikaa :).
-Hanna-

Minulle puolestaan iski paniikki tänään kun tajusin, että on läheisen ystäväni Jennin syntymäpäivä (paljon onnea Jennille sinne koto-Suomeen!) ja viimeinen virallinen ilmoittautumispäivä ystävänpäivänä alkavaan hääjuhlaamme. Kauhea tuskan hiki alkoi heti valumaan, kun tajusin, etten ole panostanut häävalmisteluihin nimeksikään ja kyljissä näkyy edelleen molemmin puolin ne viisi ylimääräistä kiloa... Täytyy siis lähteä pian iltalenkille, on pakko yrittää löytää aikaa myös urheilulle, ettei päivät uppoa vain työn merkeissä.

Turvauduin ostamaan paikallisesta kemikaaliomyymälästä tänään laihdutuspillereitä, joiden tehoon en itsekään usko, mutta ne rauhoitti mieltä kivasti ja ajattelin pilleriä imiessäni naapuribaarin houkuttelevia donitseja... Olen toivoton tapaus. Thep lähti hammaslääkärille pelon sekavin tuntein, edellisellä hammaslääkärikäynnillä juoduin pitämään häntä kädestä koko operaation ajan. Toivottavasti hän pärjää tällä kertaa paremmin. 

Anni