Eilen illalla yritettiin metsästää Lucky koiralle eläinlääkäriä siinä kuitenkin onnistumatta. Tänä aamuna Khun Ek vei koiran eläinlääkärille, Lucky ei tykkää matkustaa ja oli sitten kotimatkan aikana karannut tuk tukin kyydistä ja oli puolet päivästä karkuteillä. Anni ja Thep onneksi loysivät Luckyn myohemmin junaradan varresta, jossa se oli lääketokkurassa lepäilemässä lähellä rautatieasemaa. Lucky on nyt kotona, toivotaan että koiruli paranee pian ja alkaa taas syodä.
Minäkin kävin hoitamassa paperiasioita kuntoon viisumia varten. Tarvitsin pankkikirjastani kopiot, jotta minulla on näyttää yli 20 000 thb käyttorahaa matkan ajaksi. Viisumilomake on taytetty ja muutenkin papereiden pitaisi olla kunnossa viisumia varten. Viisumimatkankin jo tilasin, kohteena Ho Chi Min City. Tuttu paikka käydä viisumia tekemässä. Olen useamman kerran tehnyt viisumimatkan Vietnamiin. Vietnamin lähetystossä on yleensä ollut hyvin hiljaista ja asiat saa hoidettua todella vikkelästi. Kuala Lumpurissa pitää olla jonottomassa lähetystoon puolisen tuntia ennen avaamista ja Vietnamissa olen yleensä kävellyt suoraan sisään. Toivotaan, että tälläkin kertaa kaikki menee helposti ja nopeasti. Vietnamissa vietän aikaa sunnuntaista tiistaihin. Ehkä pitää hieman kierrellä kaupungilla ja käydä vähän ostoksillakin, vaikka virallisesti oma henkilökohtainen ostolakko onkin vielä päällä :).
Huominen Bangkokin reissu peruuntui ja vaihtui maanantaille. Huomiseksi ohjelmaksi jää sitten paperihommia, tilin aukaisemista firmalle jne. Jos vaikka kehäänkin ennättäisi hypätä pitkästä aikaa :).
-Hanna-
Minulle puolestaan iski paniikki tänään kun tajusin, että on läheisen ystäväni Jennin syntymäpäivä (paljon onnea Jennille sinne koto-Suomeen!) ja viimeinen virallinen ilmoittautumispäivä ystävänpäivänä alkavaan hääjuhlaamme. Kauhea tuskan hiki alkoi heti valumaan, kun tajusin, etten ole panostanut häävalmisteluihin nimeksikään ja kyljissä näkyy edelleen molemmin puolin ne viisi ylimääräistä kiloa... Täytyy siis lähteä pian iltalenkille, on pakko yrittää löytää aikaa myös urheilulle, ettei päivät uppoa vain työn merkeissä.
Turvauduin ostamaan paikallisesta kemikaaliomyymälästä tänään laihdutuspillereitä, joiden tehoon en itsekään usko, mutta ne rauhoitti mieltä kivasti ja ajattelin pilleriä imiessäni naapuribaarin houkuttelevia donitseja... Olen toivoton tapaus. Thep lähti hammaslääkärille pelon sekavin tuntein, edellisellä hammaslääkärikäynnillä juoduin pitämään häntä kädestä koko operaation ajan. Toivottavasti hän pärjää tällä kertaa paremmin.
Anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti