Huomenet täältä Hua Hinista. Nyt on kalastusreissulta palattu ja reissussa rähjäännytty oikein kunnolla. Oli kertakaikkisen upea kokemus kalastella Thaimaa-Burma alueella Andamaanienmerellä. Retkiseurueemme oli hulvaton ja kiitämme suuresti kalastusreissustamme Chalong Sea Sportin Jaskaa, iso kiitos! Nyt voi koko sydämellä suositella hyviä kala-apajia jos on kalastuksesta kiinnostuneita matkalaisia. Tulevan talven aikana järjestetään muutama kalastusreissu Burman aluevesille ja odotamme innolla tulevaisuutta, tästä on hyvä jatkaa. Itse olen tykännyt kalastella pienestä saakka ja saalis on ollut lähinnä mökillä ongittua ahventa ja särkiä, oli hieno kokemus kalastaa mm. tonnikaloja ja mustekaloja. Paikalliselta rapualukselta ostetut taskuravut oli maukkaita ja burmalaiset kalamiehet olivat hämmentyneitä kun me blondit yön pikkutunneilla kalastelimme paatillamme isoilla vieheillä. Olipas heillekin kokemus, kovasti ottivat veneistään kuvia meidän retkiseurueesta. Toimme tuliaisia Hua Hiniin, ison styroksilaatikon verran saalista. Kaloja oli niin paljon ettemme kaikkia saaneet raahattua, jätimme loput kalastajille saavat vaimoilleen kotiin viemistä. Söimme eilen I rice -ravintolassa kalatuliaisemme, kokki oli valmistanut useita erilaisia ruokia kaloistamme ja herkullista oli.
Jatkamme työn äärellä ja palamme taas asiaan.
Anni
torstai 14. marraskuuta 2013
Hullun hauska kalareissu!
Kalastusreissulta on palattu kotiin. Olipas kerrassaan hauska reissu. Sanotaan, että nauru pidentää ikää, joten ikää tuli lisää useita vuosia. Matkaseurue oli hullun hauska! Startattiin täältä Hua Hinistä maanantaina puolen päivän maissa ja alettiin taittamaan matkaa kohti Ranongia. Kilometrejä tulee reilut kolmesataa, mutta matkan taittaminen tien kunnon ja mutkaisuuden vuoksi on aika hidasta. Mentiin melkein kuusi tuntia minibussilla. Matkassa meillä oli mukana viiniponikka, joten matkan teko sujui oikein rattoisasti! Satamassa meitä oli odottamassa iso kalastaja vene miehistoineen. Pakattiin itsemme laivaan ja tietysti se laivaan meno oli jo haaste sinänsä. Laituri oli maasta ja merenpinnasta varmaan kymmenen metrin korkeudessa ja laiturilta oli laitettu lankku, jota pitkin piti selvyityä laivaan. Vähän pieniä sydämen tykytyksiä saatiin aikaan, kun iloliemi oli vaikuttanut matkan aikana osaan matkaporukkaan ja taiturointi laivaan mennessä olikin jo iso haaste. Kaikki päästiin onnellisesti laivaan ja aloitettiin matkan teko.
Laivassa oli kokki, joka loihti meille thai herkkuja ja pienoisen matkan taittamisen jälkeen päästiin myos tosi toimiin eli kalastamaan! Ja saalistahan tuli, ekana iltana saatin muutama kala sekä mustekaloja. Yollä kun nälkä yllätti uudestaan, kokki loihti meille mustekalat valkosipulin ja pippurin kera. Harvoin saa herkutella noin tuoreilla meren herkuilla! Yo laivalla oli mielenkiintoinen, valvoessa meni tietysti myohään ja itse en ainakaan malttanut nukkua kovinkaan pitkään. Menin nukkumaan joskus kolmen maissa ja kuuden maissa olin jo ihastelemassa auringonnousua. Oli hieno auringonnousu, ihastelin sitä hiljaisuudessa laivan keulassa, muiden ollessa vielä unilla. Pikku hiljaa muu porukkakin alkoi heräillä ja herkuteltiin ensimmäisenä aamupalalla.
Päivän aikana kalastettiin useampaan otteeseen ja saatiin saalistakin. Tonnikaloja tuli useita kymmeniä ja illalla ruokana oli kalaa, mitäs muutakaan! Itsekkin pääsin nostamaan muutaman vonkaleen veneeseen, tyyli ei ollut ehkä hienoin, mutta pääasia, että saalista tuli. Reissun aikana saatiin myos hieno idea (kiitos thaimaalaiselle kaverilleni) tuoreista katkaravuista. Kysyttiin laivan henkilokunnalta olisiko mahdollista ostaa jostain tuoreita rapuja ja henkilokunta lupasi etsiä meille kalastusaluksen josta saadaan ostettua taskurapuja. Illalla ennen laivan parkkiin laittamista päästiin sitten kalastaja veneen luokse ja tehtiin ostokset. Ostettiin iso korillinen, sisälti varmasti ainakin 10kg taskurapuja ja kun kysyttiin mitä ravut maksaa, jouduimme antamaan kolme kaljaa, yhden spriten ja yhden vesipullon... ei siis järin kallista! Ja kokki tietysti laittoi meille herkut heti! En ole eläessäni syonyt niin hyvää rapua kuin mitä nyt pääsin maistamaan, aroi mak, niin kuin täällä sanottaisiin. Ja rapuja oli tarjolla ihan super paljon, ei millään jaksanut syodä kaikkia.
Reissulle sattui monia hauskoja tapahtumia ja myos erikoisia sattumuksia. Itse muun muassa kalasti merestä n. 60 metrin syvyydestä kalaa ja sain siiman pätkän. Samaa siimaa kuin mitä minun virvelissäni oli, mutta siima ei ollut kuitenkaan poikki ja merestä nousi n. 8 metrin ylimäärä pätkä siimaa. Hyvin mystinen juttu... kala oli myos kiinni, mutta karkasi loppu metreillä! Eräs seurueestamme jumittui myos laivan vessaan, joka kosteuden ja kuumuuden puolesta olisi mennyt huonosti lämmitetystä saunasta. Eli sattumuksia ja tapahtumia reissussa kyllä riitti! Itselle reissun koho kohta oli ehdottomasti rapujen syonti... nam nam!
Paluu matka oli myos hauska, olimme liian aikaseen satamassa ja meidän piti odotella kyytiä. Laivasta nousu ei mennyt ihan kuin stromsossa... meille oli varattu sama pieni lankku mitä tullessa, mutta nyt lankulla kuljettava matka oli melkein tuplaantunut ja lankku heilui ja keinui laivan mukana... Itse en suostunut lankkua pitkin kulkemaan, joten marssin kahden pikku veneen kautta portaille josta sitten pääsin kapuamaan kohti laivaa! Kunnialla siitäkin selvisin. Satamasta otimme sitten paikallisen bussin, johon sullouduimme koko poppoo tavaroiden kera ja suunnattin kohti ravintolaa. Matkattiin varmaan n. 10km ja meitä oli 10 henkeä + miljoona nyssäkkää ja pussukkaa ja matkan teko maksoi 200thb. Eli ei järin kallis kuljetus, naurettiin, että voitais ottaa se Hua Hiniin saakka, mutta päätettiin kuitenkin pysyä perussuunnitelmassa ja tyytyä minibussiin.
Reissu oli siis kaiken kaikkiaan hullun hauska! Kiitos kaikille matkassa olleille! Nyt on ihana olla taas kotona, reissussa on kiva käydä, mutta on se oma koti aina ihan super juttu reissun jälkeen. Nyt silmiä alkaa jo painamaan, pitkä päivä takana... huomenna lisää! Noon lap fondie!
-Hanna-
Laivassa oli kokki, joka loihti meille thai herkkuja ja pienoisen matkan taittamisen jälkeen päästiin myos tosi toimiin eli kalastamaan! Ja saalistahan tuli, ekana iltana saatin muutama kala sekä mustekaloja. Yollä kun nälkä yllätti uudestaan, kokki loihti meille mustekalat valkosipulin ja pippurin kera. Harvoin saa herkutella noin tuoreilla meren herkuilla! Yo laivalla oli mielenkiintoinen, valvoessa meni tietysti myohään ja itse en ainakaan malttanut nukkua kovinkaan pitkään. Menin nukkumaan joskus kolmen maissa ja kuuden maissa olin jo ihastelemassa auringonnousua. Oli hieno auringonnousu, ihastelin sitä hiljaisuudessa laivan keulassa, muiden ollessa vielä unilla. Pikku hiljaa muu porukkakin alkoi heräillä ja herkuteltiin ensimmäisenä aamupalalla.
Päivän aikana kalastettiin useampaan otteeseen ja saatiin saalistakin. Tonnikaloja tuli useita kymmeniä ja illalla ruokana oli kalaa, mitäs muutakaan! Itsekkin pääsin nostamaan muutaman vonkaleen veneeseen, tyyli ei ollut ehkä hienoin, mutta pääasia, että saalista tuli. Reissun aikana saatiin myos hieno idea (kiitos thaimaalaiselle kaverilleni) tuoreista katkaravuista. Kysyttiin laivan henkilokunnalta olisiko mahdollista ostaa jostain tuoreita rapuja ja henkilokunta lupasi etsiä meille kalastusaluksen josta saadaan ostettua taskurapuja. Illalla ennen laivan parkkiin laittamista päästiin sitten kalastaja veneen luokse ja tehtiin ostokset. Ostettiin iso korillinen, sisälti varmasti ainakin 10kg taskurapuja ja kun kysyttiin mitä ravut maksaa, jouduimme antamaan kolme kaljaa, yhden spriten ja yhden vesipullon... ei siis järin kallista! Ja kokki tietysti laittoi meille herkut heti! En ole eläessäni syonyt niin hyvää rapua kuin mitä nyt pääsin maistamaan, aroi mak, niin kuin täällä sanottaisiin. Ja rapuja oli tarjolla ihan super paljon, ei millään jaksanut syodä kaikkia.
Reissulle sattui monia hauskoja tapahtumia ja myos erikoisia sattumuksia. Itse muun muassa kalasti merestä n. 60 metrin syvyydestä kalaa ja sain siiman pätkän. Samaa siimaa kuin mitä minun virvelissäni oli, mutta siima ei ollut kuitenkaan poikki ja merestä nousi n. 8 metrin ylimäärä pätkä siimaa. Hyvin mystinen juttu... kala oli myos kiinni, mutta karkasi loppu metreillä! Eräs seurueestamme jumittui myos laivan vessaan, joka kosteuden ja kuumuuden puolesta olisi mennyt huonosti lämmitetystä saunasta. Eli sattumuksia ja tapahtumia reissussa kyllä riitti! Itselle reissun koho kohta oli ehdottomasti rapujen syonti... nam nam!
Paluu matka oli myos hauska, olimme liian aikaseen satamassa ja meidän piti odotella kyytiä. Laivasta nousu ei mennyt ihan kuin stromsossa... meille oli varattu sama pieni lankku mitä tullessa, mutta nyt lankulla kuljettava matka oli melkein tuplaantunut ja lankku heilui ja keinui laivan mukana... Itse en suostunut lankkua pitkin kulkemaan, joten marssin kahden pikku veneen kautta portaille josta sitten pääsin kapuamaan kohti laivaa! Kunnialla siitäkin selvisin. Satamasta otimme sitten paikallisen bussin, johon sullouduimme koko poppoo tavaroiden kera ja suunnattin kohti ravintolaa. Matkattiin varmaan n. 10km ja meitä oli 10 henkeä + miljoona nyssäkkää ja pussukkaa ja matkan teko maksoi 200thb. Eli ei järin kallis kuljetus, naurettiin, että voitais ottaa se Hua Hiniin saakka, mutta päätettiin kuitenkin pysyä perussuunnitelmassa ja tyytyä minibussiin.
Reissu oli siis kaiken kaikkiaan hullun hauska! Kiitos kaikille matkassa olleille! Nyt on ihana olla taas kotona, reissussa on kiva käydä, mutta on se oma koti aina ihan super juttu reissun jälkeen. Nyt silmiä alkaa jo painamaan, pitkä päivä takana... huomenna lisää! Noon lap fondie!
-Hanna-
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Hyvää isänpäivää!
Ensimmäisenä haluan muistaa kaikkia isukkeja, oikein leppoisaa isänpäivää sinne koto-Suomeen ja muuallekin, missä tänään isänpäivää juhlitaan. Meillä täällä Thaimaassa isänpäivä on vasta 5.12, joten perästä tulemme :)
Tänään on ollut ihana päivä, johtuen siitä, että olemme pyhittäneet aamun lepopäivänä. Olemme Thepin kanssa myös iloissamme siitä, että saimme vihdonkin Saaren pariskunnan Lahdesta tänne heidän Thaimaan kotiin ja turvallisesti perille. Samalla lennolla heidän mukanaan tupsahti the Champ Palanto, joten talven aikana saadaan varmasti kokea jälleen monta hauskaa sattumusta ja tapahtumaa. Sellaiset velikullat kyseessä... Treenisuunnitelmakin on tehty, joten nyt täytyy löytyä aikaa myös häävalmisteluille ja kilojen karistamiselle. Ihana aurinkoinen päivä tänään! Ja oi miten mahtavia uutisia saimme, pääsemme lekottelemaan privaattipaatin kannelle auringonoton ja kalastuksen merkeissä parin päivän ajaksi. Näen itseni jo siemailemassa kylmää juomaa kannella... nyt on kiire, alan pakkaamaan bikinit ja Tepon uikkarit jaffa-kassiini!
Anni
Minunkin päivä alkoi leppoisasti, nukuin pitkään ja katselin Suomi telkkaria netin kautta. Joskus on vaan niin kiva katsella Suomalaisia sarjoja netin kautta. Nykyisin tulee kyllä niin harvoin katseltua telkkaria. Yksin kun olen kotona en yleensä edes muista television olemassa oloa. Uutisia pitäisi kyllä katsella ahkerammin, oppisi samalla lisää thai kieltä ja pysyisi kartalla paremmin. Tosin aina välillä ahistaa kun ei sitten ymmärräkkään kaikkea! Tänään hoidin myos muutamia tyojuttuja ja käydään vielä Annin kanssa läpi asiat ennen huomista palaveria. Saatiin myos yllättävä puhelu Bangkokista ja tällä puheella ollaan menossa kalastamaan Ranongiin ylihuomenna. Eli siis pojat kalastaa ja myo otetaan aurinkoa :). Välillä tämä tyon teko on TOSI rankkaa ;). Innolla jo odotan minkälainen reissu on tulossa. Odotellaan vielä, että saadaan porukka kasaan ja saadaan sitten vahvistettua meidän reissu. Aika huisia, sanon minä! Ehkä sitä on itekkin pakko ottaa jonkinmoinen vapa käteen reissun aikana, muuten saattaa tulla palautetta kalastaja veljeltä!
Anni oli myos sopinut meille treeni ohjelmaa ja se kuulosti myos ihan loistavalta. Nyt on ollut muutama laiskapäivä ja pitäisi ottaa taas itseään niskasta kiinni ja suunnata tuohon lähivuorelle.
Tänään tuli soiteltua myos kotiin isänpäivä terveiset. Isukki oli iloinen kun soittelin, soitin myos ukille 93.v ja ukkikin ilahtui soitostani. Mummin kanssa en päässyt juttusille, kun mummi 93.v on ollut vähän huonossa kunnossa. Oli aamukahvilla, eikä jaksanut tulla puhelimeen, toivotaan et seuraavan kerran sitten. Nyt huomaa, että teräs isovanhemmissakin alkaa ikä näkyä ja tuntua. Ukki oli eilen ollut odottamassa meidän äitiä kaukosäätimen kanssa ja ollut huolissaan kun äiti oli puhelimensa unohtanut heille. Eli välillä myos se dementia alkaa vaivata.. vaikka kyllä se välillä tuntuu myos itselläkin olevan, ainakin jos on miljoona asiaa mielessä.
Näin siis täällä tänään, illalla vielä monta juttua edessä. Ulkona paistaa aurinko täydeltä terältä ja on super kuuma päivä, tuulettimen edessä on kiva tehdä tietokone hommia :).
-Hanna-
lauantai 9. marraskuuta 2013
Kiireinen lauantai!
Terveiset lämpimästä Hua Hinista. On ollut hullunkurisen kiire päivä, taas ollaan menty tukka putkella paikasta toiseen. Myrskyn jälkeinen poutakin koitti, tänään mittari näytti 31 astetta. Paikalliset "heräsivät" taas henkiin ja kaupunki täyttyi matkalaisista. Toivotaan että tuo eilinen myrsky oli nyt se sksyn viimeinen ja päästään aloittamaan kuivaa talvikautta. sesonki aika kolkuttaa jo ovella.
Huomenna on buddhalaisuuden päivä ja upean näköistä kun paikalliset lähettävät paperisia kynttilälyhtyjä pimeälle taivaalle keskustan temppelillä. Ihailen näkyä parvekkeelta ja yritän hiljentyä ja rentoutua tähän lauantai-iltaan. Tepa tuossa vieressäni meditoi ja tekee hyvää onnea elämään. Kello näyttää puolta kymmentä ja vasta tulimme kotia. On todella hyvä fiilis, koska olemme olleet enemmän kuin aktiivisia tänään. Tänään olivat monet langat solmussa, mutta saimme ne Hannan kanssa selvitettyä supervauhdilla ja kaikki on nyt hyvin. Harmittaa kun en ole jemmannut viinipulloa jääkaappiin, juuri nyt ikävöin isoa lasillista kylmää valkoviiniä, lempijuomaani.
Täällä Thaimaassa töitä tehdessä viikkorytmi on aivan erilainen kuin mitä Suomessa on normaalisti totuttu. Täällä ei tule odotettua viikonloppua, jotta näkee kavereita ja on vapaata, koska viikonloputkin on meikäläisten työpäiviä. Kun on ollut matkailun parissa töissä vuosia maailmalla on tottunut siihen, ettei vapaata yleensä ole viikonloppuisin ja töitä tehdään kuutena päivänä viikosta. Minulla oli kahden vuoden pätkä, jolloin olin töissä joka ikinen sunnuntai.
Tänään tuli ikävä Tornioon. Puhuin mummun kanssa puhelimessa ja hän kertoi, kuinka punatulkku katsoo lintulaudalta ja että lumikin on jo maassa. Kiireen keskellä voi olla pitkäkin aika, ettei edes muista juuriaan, mutta välistä se sitten iskee, se totuus ettei ole läsnä lähimmäisten elämässä. Ja se on raastavaa. Olen jaksoittanut elämäni niin, että olen viettänyt joka vuosi vähintään kuukauden kotona perheeni parissa. Se antaa paljon voimaa, kun saa olla läheistensä seurassa ja on ihana nauttia niistä tylsän arkisista askareista. Huomenna listalla on postikorttien osto.
Anni
Ohhoh mikä päivä. Voisin sanoa, että aika kiirusta piti koko päivän. Tuli myos testattua miten nopeasti uusi pysyy matkassa mukana. Voin kyllä sanoa, että hyvin on ketterä ja nopea kulkupeli, pisteet siitä minun pinkille unelmalle. Viime yonä tuli taas jonkin verran vettä, ei onneksi samalla tapaa kuin toissayonä. Mutta edelleen tuolla teiden varsilla on isoja lammikoita ja paikkapaikoin tie on veden alla. Tänään aamupäivällä nähtiin hassu näky, ehkä jopa vähän kauhistuttava kun järjellä ajattelee. Pikku lapset olivat leikkimässä tien varressa olevassa lätäkossä, tai ehkä sitä voisi kutsua jo uinniksi... oli sen verran reilusti vettä ja kun välillä lapsukaiset oli kokonaan veden alla. Itselle tuli ensimmäisenä mieleen ne kaikki miljoonat bakteerit joita siinä vedessä on ollut. Vesi oli ihan ruskeaa ja ikinä ei tiedä mistä viemäristä se on tullut sadeveden kanssa. Mutta lapsia se ei näyttänyt haittaavan, vaan suurella riemulla vesi lensi heidän leikeissään.
Tänään tyokuvioissa oli myos monenlaista ohjelmaa. Tehtiin varauksia hotelleihin, myos kyytejä varailtiin ja monenlaista pientä hantti hommaa siinä sivussa. Pankissakin tuli asioitua useampaan otteeseen. Kun menin pankkiin toisen kerran laskua maksamaan, ei pankin täti meinannut hyväksyä minun maksua. Minun allekirjoitukseni kun ei ollut prikuulleen sama kuin minun pankki kirjassa. Henkilollisyyspaperit kyllä täsmäsi, mutta silti piti pyytää esimiespaikalle tarkistamaan minun allekirjoitus. Kaikista hauskinta oli, että jouduin allekirjoittamaan paperit kolmeen kertaan, kun yksi koukero allekirjoituksessa oli erilainen kuin pankkikirjan allekirjoituksessa. Lopulta esimies hyväksyi maksun ja sain laskun maksettua. Itsestä kaikki kolme allekirjoitusta näytti ihan samalle, mutta ei kait sitten heidän mielestään. Ja itsellä oli vielä kauhea kiire faxaamaan kuittia hotellille, joten yritin suoriutua pankista mahdollisimman nopeasti, piti taasen huulta purra, että se länsimaalainen hermostuminen ei päässyt yllättämään!
Tänään ruokailtiin thai tyylillä, helppoa ja edullista. Katukeittion antimista päästiin nauttimaan. Kokeilin pitkästä aikaa vanhaa suosikkiani, valkosipulikanaa. Phuketissa asuessani se oli toinen ruuista joita osasin tilata thaiksi ja siksi sitä tuli tilattua aika usein. Tosin aina sen tilaus ei mennyt ihan nappiin.. Kerran menin suosikki ravintolaani illalla ja isoon ääneen kajautin tilaukseni kokille. Ravintolassa oli tuohon aikaan paljon paikallisia syomässä ja tilauksen sanottuani naurun remakka täytti ravintolan. Tilaus ei mennyt lausunnan puolesta tuona päivänä ihan putkeen... minun piti tilata paistettua valkosipulikanaa omeletin kanssa, mutta vahingossa tilasin paistettua valkosipulikanan munaa paistetut peniksen kanssa. Onneksi en saanut mitä tilasin, ymmärsin kyllä hyvin miksi paikallisia vähän nauratti minun tilaukseni :).
Hivenen taas hermoja koetellaan. Sähkot on mennyt vasta kolmesti tämän blogikirjoituksen aikana. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun minun kannettavan akku ei toimi.. joten joka kerta siis joudun avaamaan koneen uudestaan ja tietysti osa blogi tekstistä on myos kadonnut. Toivotaan, et nyt sähkot kestäisi hivenen pidempään. Ulkona näytti taas keli aika hurjalta, merellä salamoi ja voi olla, että jonkinmoisia sadekuuroja on taas luvassa.
Uni tulee taas tänään tarpeeseen näin kiireisen päivän jälkeen. Huomenna luvassa ainakin toimistotoitä ja katsotaan mitä päivä tuo tullessaan. Nyt unille, Noon lap fondie!!
-Hanna-
Huomenna on buddhalaisuuden päivä ja upean näköistä kun paikalliset lähettävät paperisia kynttilälyhtyjä pimeälle taivaalle keskustan temppelillä. Ihailen näkyä parvekkeelta ja yritän hiljentyä ja rentoutua tähän lauantai-iltaan. Tepa tuossa vieressäni meditoi ja tekee hyvää onnea elämään. Kello näyttää puolta kymmentä ja vasta tulimme kotia. On todella hyvä fiilis, koska olemme olleet enemmän kuin aktiivisia tänään. Tänään olivat monet langat solmussa, mutta saimme ne Hannan kanssa selvitettyä supervauhdilla ja kaikki on nyt hyvin. Harmittaa kun en ole jemmannut viinipulloa jääkaappiin, juuri nyt ikävöin isoa lasillista kylmää valkoviiniä, lempijuomaani.
Täällä Thaimaassa töitä tehdessä viikkorytmi on aivan erilainen kuin mitä Suomessa on normaalisti totuttu. Täällä ei tule odotettua viikonloppua, jotta näkee kavereita ja on vapaata, koska viikonloputkin on meikäläisten työpäiviä. Kun on ollut matkailun parissa töissä vuosia maailmalla on tottunut siihen, ettei vapaata yleensä ole viikonloppuisin ja töitä tehdään kuutena päivänä viikosta. Minulla oli kahden vuoden pätkä, jolloin olin töissä joka ikinen sunnuntai.
Tänään tuli ikävä Tornioon. Puhuin mummun kanssa puhelimessa ja hän kertoi, kuinka punatulkku katsoo lintulaudalta ja että lumikin on jo maassa. Kiireen keskellä voi olla pitkäkin aika, ettei edes muista juuriaan, mutta välistä se sitten iskee, se totuus ettei ole läsnä lähimmäisten elämässä. Ja se on raastavaa. Olen jaksoittanut elämäni niin, että olen viettänyt joka vuosi vähintään kuukauden kotona perheeni parissa. Se antaa paljon voimaa, kun saa olla läheistensä seurassa ja on ihana nauttia niistä tylsän arkisista askareista. Huomenna listalla on postikorttien osto.
Anni
Ohhoh mikä päivä. Voisin sanoa, että aika kiirusta piti koko päivän. Tuli myos testattua miten nopeasti uusi pysyy matkassa mukana. Voin kyllä sanoa, että hyvin on ketterä ja nopea kulkupeli, pisteet siitä minun pinkille unelmalle. Viime yonä tuli taas jonkin verran vettä, ei onneksi samalla tapaa kuin toissayonä. Mutta edelleen tuolla teiden varsilla on isoja lammikoita ja paikkapaikoin tie on veden alla. Tänään aamupäivällä nähtiin hassu näky, ehkä jopa vähän kauhistuttava kun järjellä ajattelee. Pikku lapset olivat leikkimässä tien varressa olevassa lätäkossä, tai ehkä sitä voisi kutsua jo uinniksi... oli sen verran reilusti vettä ja kun välillä lapsukaiset oli kokonaan veden alla. Itselle tuli ensimmäisenä mieleen ne kaikki miljoonat bakteerit joita siinä vedessä on ollut. Vesi oli ihan ruskeaa ja ikinä ei tiedä mistä viemäristä se on tullut sadeveden kanssa. Mutta lapsia se ei näyttänyt haittaavan, vaan suurella riemulla vesi lensi heidän leikeissään.
Tänään tyokuvioissa oli myos monenlaista ohjelmaa. Tehtiin varauksia hotelleihin, myos kyytejä varailtiin ja monenlaista pientä hantti hommaa siinä sivussa. Pankissakin tuli asioitua useampaan otteeseen. Kun menin pankkiin toisen kerran laskua maksamaan, ei pankin täti meinannut hyväksyä minun maksua. Minun allekirjoitukseni kun ei ollut prikuulleen sama kuin minun pankki kirjassa. Henkilollisyyspaperit kyllä täsmäsi, mutta silti piti pyytää esimiespaikalle tarkistamaan minun allekirjoitus. Kaikista hauskinta oli, että jouduin allekirjoittamaan paperit kolmeen kertaan, kun yksi koukero allekirjoituksessa oli erilainen kuin pankkikirjan allekirjoituksessa. Lopulta esimies hyväksyi maksun ja sain laskun maksettua. Itsestä kaikki kolme allekirjoitusta näytti ihan samalle, mutta ei kait sitten heidän mielestään. Ja itsellä oli vielä kauhea kiire faxaamaan kuittia hotellille, joten yritin suoriutua pankista mahdollisimman nopeasti, piti taasen huulta purra, että se länsimaalainen hermostuminen ei päässyt yllättämään!
Tänään ruokailtiin thai tyylillä, helppoa ja edullista. Katukeittion antimista päästiin nauttimaan. Kokeilin pitkästä aikaa vanhaa suosikkiani, valkosipulikanaa. Phuketissa asuessani se oli toinen ruuista joita osasin tilata thaiksi ja siksi sitä tuli tilattua aika usein. Tosin aina sen tilaus ei mennyt ihan nappiin.. Kerran menin suosikki ravintolaani illalla ja isoon ääneen kajautin tilaukseni kokille. Ravintolassa oli tuohon aikaan paljon paikallisia syomässä ja tilauksen sanottuani naurun remakka täytti ravintolan. Tilaus ei mennyt lausunnan puolesta tuona päivänä ihan putkeen... minun piti tilata paistettua valkosipulikanaa omeletin kanssa, mutta vahingossa tilasin paistettua valkosipulikanan munaa paistetut peniksen kanssa. Onneksi en saanut mitä tilasin, ymmärsin kyllä hyvin miksi paikallisia vähän nauratti minun tilaukseni :).
Hivenen taas hermoja koetellaan. Sähkot on mennyt vasta kolmesti tämän blogikirjoituksen aikana. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun minun kannettavan akku ei toimi.. joten joka kerta siis joudun avaamaan koneen uudestaan ja tietysti osa blogi tekstistä on myos kadonnut. Toivotaan, et nyt sähkot kestäisi hivenen pidempään. Ulkona näytti taas keli aika hurjalta, merellä salamoi ja voi olla, että jonkinmoisia sadekuuroja on taas luvassa.
Uni tulee taas tänään tarpeeseen näin kiireisen päivän jälkeen. Huomenna luvassa ainakin toimistotoitä ja katsotaan mitä päivä tuo tullessaan. Nyt unille, Noon lap fondie!!
-Hanna-
perjantai 8. marraskuuta 2013
Myrskyn silmässä
Eilen illalla olin niin onnellinen kuin vihdoin pääsin oikeaan ravintolaan syömään todella hyvää thaikkuruokaa, enkä saanut illalliseksi 7elevenin mikroateriaa. Viime yö oli kertakaikkisen kamala. En saanut nukutuksi kuin tunnin pari, koska yöllä yltämme pyyhkäisi kamala myrsky, ja sateet ja kova tuuli jatkuivat tämänkin päivän ajan.
Heräsin yöllä räsähdyksiin ja paukkeeseen, myrsky oli niin voimakas että sähkötkin menivät. Aamulla herätessämme kurkkasin ovesta ulos ja siellä veden seassa uivat kaikki kenkämme. Keräsin omat ja Thepin kengät veden seasta kuivaamaan ja Thep kauhistuksekseen huomasi, että hänen suosikkikenkänsä olivat hukassa. Kahlasin vedessä ja sieltähän ne kegät kurkkasivat muutaman kymmenen metrin päästä käytävällä. Thep oli iki-onnellinen kun löysin ne. Surullistahan tässä on se, että kaikki nahkaiset ja mokkaiset todella arvokkaat kenkämme kastuivat ja ainoat, joiden vuoksi Thep oli huolissaan oli hänen Big C:stä ostamat siniset muovisläpärit, joitka ovat hänelle liian pienet ja jotka maksavat kaupassa 49 THB eli ripeän euron verran. Miehet, niillä ei ole kyllä mitään tajua kenkien päälle.
Sain vihdoinkin hääinfon kirjoitettua ja toivottavasti kaasot pistävät sen etiäpäin niin tulevat vieraat saavat jo alkaa miettimään majoittumisvaihtoehtoja Bangkokissa, Surinissa ja Hua Hinissa. On kyllä hyvin jännää mennä naimisiin. Ja hyvin jännää jälleen kerran tämä uuden firman pystyttäminen.
Anni
Minä taasen nukuin melkein koko myrskyn ajan, kaveri tuli illalla kyläilemään ja tietysti ilta meni rupatellessa ja nukkumaan menokin meni myohälle. Joten aamulla heräsin paniikissa kun puhelin alkoi pirraamaan. Olin niin varma, että nukuin pommiin tapaamisesta mikä oli aamulle sovittu. No kello olikin vasta yhdeksän ja Anni kyseli olenko huomannut myrskyä ja siis minullahan ei tuossa vaiheessa ollut myrskystä vielä mitään tietoa. Sitten kun heräilin tajusin, että sähkot on poikki ja viimeistään ulos mennessä kun ovi meinasi repeytyä käsistä tajusin tilanteet. Parvekkeelta kun katselin, niin lähimetsän puut olivat ihan nurin narin ja myos etuoven luona oli kiva vesilätäkko odottomassa. Minun kengistä suurin osa oli onneksi sisällä, joten piti vain pelastaa lenkkarit ja yhdet läpsyt oven ulkopuolelta.
Autoilu oli jonkin verran haastavaa aamulla kun lähdettiin sovittuun tapaamiseen, koska teistä osa oli kokonaan veden peitossa... Hondakin pääsi siis aamupesulle ajo reissun aikana. Ja useampaan kertaan päivän aikana vielä. Palaverin jälkeen lähdin itse taasen herkuttelemaan isaanilaisella ruualla, tällä kertaa suunnattiin Cha-Amin ja Hua Hinin puolessa välissä sijaitsevaan ravintolaan. Grillattua kissakalaa, som tam salaattia ja rapu currya oli tänään lounaalla tarjolla... aroi aroi sanon minä! Matkalla ravintolaan kolmi kaistaisesta moottoritiestä oli vain yksi kaista auki, kun vesi oli valloittanut muut kaista. Paikkapaikoin se yksikin kaista oli osittain veden alla.
Iltapäivällä touhuttiin taas firman juttuja ja sähkotkin oli palannut kotiin. Kiva oli tulla jääkaappi kylmään kotiin, kun ilmastointi oli huutanut vähän pidemmän aikaa. Iltasella suunnattiin sitten porukalla syomään. Ravintolan kriteerit olivat sisätila ja ruokaa. Päädyttiin market villageen eli paikalliseen ostoskeskukseen ja sieltä ravintolaksi valikoitui minun ja Annin yksi lemppareista, Shabushi. Ihana hot pot ravintola jossa myos sushia tarjolla. Tosin tänään susheissa oli vähän heikko tarjonta, mutta hot pot junaradalla kulki huomattavasti paremmin herkkuja kuin ennen. Ravintolan keskellä kulkee liukuhihna, jossa on erilaisia ruoka-aineita kokattavaksi hot potissa. Kasviksia, lihaa, kalaa, kanaa, simpukoita, katkarapuja, mustekalaa jne. Ravintolan hinnat on noussut muutamassa vuodessa aika paljon, mutta edelleen hinta laatu suhde on kohillaan. Neljän hengen ruokailut buffetissa maksoi 30€. Ravintola reissu oli myos hyvin hauska... Annin kanssa kikatettiin vedet silmissä milloin millekkin asialle. Naura herätti myos reenari poika, joka oli ensimmäistä kertaa kyseisessä ravintolassa syomässä. Herran nimi on Ek ja minä kerran kirjoitin vahingossa hänen nimensä mr. Egg eli herra kananmuna, no nyt voidaan käyttää reilusti tuota herra kananmuna nimeä, veti sitten buffetissa 5 kananmunaa. Ja Teppo tietysti vitsaili, että mihinkohän herra aikoo käyttää tuon kananmunista saadun energian.. Thaimaalaisia uskomuksia taasen :). Ja Annin kanssa saatiin kunnon naurut asiasta :). Illalla ajeltiin vielä kaupungilla muutama kierros, kun Teppo kävi hakemassa temppelirahoja ja me ihmeteltiin samalla autosta Hua Hinin iltaelämää. Ihan suhteellisen vilkkaalta näytti jo iltaelämä ravintoloissa, mikä on tosi positiivinen asia. Kuukausi sitten täällä oli vielä todella hiljaista.
Nyt aika vetää peitto korville ja mennä nukkumattia moikkaamaan! Huomenna päivä alkakoot aamu lenkillä, jos vaan luontoherra niin suo :).
Hanna
Heräsin yöllä räsähdyksiin ja paukkeeseen, myrsky oli niin voimakas että sähkötkin menivät. Aamulla herätessämme kurkkasin ovesta ulos ja siellä veden seassa uivat kaikki kenkämme. Keräsin omat ja Thepin kengät veden seasta kuivaamaan ja Thep kauhistuksekseen huomasi, että hänen suosikkikenkänsä olivat hukassa. Kahlasin vedessä ja sieltähän ne kegät kurkkasivat muutaman kymmenen metrin päästä käytävällä. Thep oli iki-onnellinen kun löysin ne. Surullistahan tässä on se, että kaikki nahkaiset ja mokkaiset todella arvokkaat kenkämme kastuivat ja ainoat, joiden vuoksi Thep oli huolissaan oli hänen Big C:stä ostamat siniset muovisläpärit, joitka ovat hänelle liian pienet ja jotka maksavat kaupassa 49 THB eli ripeän euron verran. Miehet, niillä ei ole kyllä mitään tajua kenkien päälle.
Sain vihdoinkin hääinfon kirjoitettua ja toivottavasti kaasot pistävät sen etiäpäin niin tulevat vieraat saavat jo alkaa miettimään majoittumisvaihtoehtoja Bangkokissa, Surinissa ja Hua Hinissa. On kyllä hyvin jännää mennä naimisiin. Ja hyvin jännää jälleen kerran tämä uuden firman pystyttäminen.
Anni
Minä taasen nukuin melkein koko myrskyn ajan, kaveri tuli illalla kyläilemään ja tietysti ilta meni rupatellessa ja nukkumaan menokin meni myohälle. Joten aamulla heräsin paniikissa kun puhelin alkoi pirraamaan. Olin niin varma, että nukuin pommiin tapaamisesta mikä oli aamulle sovittu. No kello olikin vasta yhdeksän ja Anni kyseli olenko huomannut myrskyä ja siis minullahan ei tuossa vaiheessa ollut myrskystä vielä mitään tietoa. Sitten kun heräilin tajusin, että sähkot on poikki ja viimeistään ulos mennessä kun ovi meinasi repeytyä käsistä tajusin tilanteet. Parvekkeelta kun katselin, niin lähimetsän puut olivat ihan nurin narin ja myos etuoven luona oli kiva vesilätäkko odottomassa. Minun kengistä suurin osa oli onneksi sisällä, joten piti vain pelastaa lenkkarit ja yhdet läpsyt oven ulkopuolelta.
Autoilu oli jonkin verran haastavaa aamulla kun lähdettiin sovittuun tapaamiseen, koska teistä osa oli kokonaan veden peitossa... Hondakin pääsi siis aamupesulle ajo reissun aikana. Ja useampaan kertaan päivän aikana vielä. Palaverin jälkeen lähdin itse taasen herkuttelemaan isaanilaisella ruualla, tällä kertaa suunnattiin Cha-Amin ja Hua Hinin puolessa välissä sijaitsevaan ravintolaan. Grillattua kissakalaa, som tam salaattia ja rapu currya oli tänään lounaalla tarjolla... aroi aroi sanon minä! Matkalla ravintolaan kolmi kaistaisesta moottoritiestä oli vain yksi kaista auki, kun vesi oli valloittanut muut kaista. Paikkapaikoin se yksikin kaista oli osittain veden alla.
Iltapäivällä touhuttiin taas firman juttuja ja sähkotkin oli palannut kotiin. Kiva oli tulla jääkaappi kylmään kotiin, kun ilmastointi oli huutanut vähän pidemmän aikaa. Iltasella suunnattiin sitten porukalla syomään. Ravintolan kriteerit olivat sisätila ja ruokaa. Päädyttiin market villageen eli paikalliseen ostoskeskukseen ja sieltä ravintolaksi valikoitui minun ja Annin yksi lemppareista, Shabushi. Ihana hot pot ravintola jossa myos sushia tarjolla. Tosin tänään susheissa oli vähän heikko tarjonta, mutta hot pot junaradalla kulki huomattavasti paremmin herkkuja kuin ennen. Ravintolan keskellä kulkee liukuhihna, jossa on erilaisia ruoka-aineita kokattavaksi hot potissa. Kasviksia, lihaa, kalaa, kanaa, simpukoita, katkarapuja, mustekalaa jne. Ravintolan hinnat on noussut muutamassa vuodessa aika paljon, mutta edelleen hinta laatu suhde on kohillaan. Neljän hengen ruokailut buffetissa maksoi 30€. Ravintola reissu oli myos hyvin hauska... Annin kanssa kikatettiin vedet silmissä milloin millekkin asialle. Naura herätti myos reenari poika, joka oli ensimmäistä kertaa kyseisessä ravintolassa syomässä. Herran nimi on Ek ja minä kerran kirjoitin vahingossa hänen nimensä mr. Egg eli herra kananmuna, no nyt voidaan käyttää reilusti tuota herra kananmuna nimeä, veti sitten buffetissa 5 kananmunaa. Ja Teppo tietysti vitsaili, että mihinkohän herra aikoo käyttää tuon kananmunista saadun energian.. Thaimaalaisia uskomuksia taasen :). Ja Annin kanssa saatiin kunnon naurut asiasta :). Illalla ajeltiin vielä kaupungilla muutama kierros, kun Teppo kävi hakemassa temppelirahoja ja me ihmeteltiin samalla autosta Hua Hinin iltaelämää. Ihan suhteellisen vilkkaalta näytti jo iltaelämä ravintoloissa, mikä on tosi positiivinen asia. Kuukausi sitten täällä oli vielä todella hiljaista.
Nyt aika vetää peitto korville ja mennä nukkumattia moikkaamaan! Huomenna päivä alkakoot aamu lenkillä, jos vaan luontoherra niin suo :).
Hanna
torstai 7. marraskuuta 2013
Sataa sataa ropisee...
Hassua, taivaalta tulee vettä.. yleensä tähän aikaan vuodesta sateet alkaa olla jo ohitse, mutta tänään päivällä tuli muutama pisara. Ja äsken kun kurkkasin ulos, taivas oli taasen ihan harmaa ja vettä tulee vähän reippaammin. Toivotaan ettei koko iltaa sada, vaikka välillä sadekuurot tulee kyllä ihan tarpeeseen täällä lämmossä.
Tänään aamu alkoi perinteiseen tapaan, tosin oltiin reippaita ja valloitettiin vuori kahteen kertaan ylös ja alas! Aamulenkin jälkeen mentiin hoitamaan asioita, tänään oli Annin ja Tepon vuoro ostaa skootteri. Toivotaan, ettei huomenna ole taas minun vuoro, muuten loppuu rahat kesken :).
Nyt on taas uusi kulkupeli vuokrattavana, polkupyoriä meillä on nyt kolme ja tarkoitus olisi ostaa vielä yksi lisää. Ovat Hua Hinin keskustassa vuokrauspisteellä ja ihan kivasti polkupyorät on ollut liikenteessä. Skootteri ostosten jälkeen herkuteltiin aamupalalla, tosin aamupala oli hieman myähäinen.. klo.13.00. Edullinen aamupalasetti keskustassa 100thb eli n.2,5€. Sillä pärjää taasen pitkälle!
Tänään saatiin kyltit jotka piti saada jo eilen. Ei taas mennyt kaikki ihan niin kuin piti. Tilattiin kaksi A4 kokoista kylttiä jotka ovat pystysuuntaisia. Saatiin siis vaakakyltit ja kyltit oli tehty punaiselle pohjalle, vaikka piti olla valkoisella. Mitäs pienistä, ollaan Thaimaassa... Mai Pen Rai!! Ja ei ne kyllä kalliit olleet, joten ihan hyvin passaa minibussin ikkunaan ja myös lentokentälle näin alkuun. Ihana oli myos katsoa miten Anni vienosti vain hymyili, vaikka tajusin, että mieli olisi tehnyt varmasti näyttää naamalla ettei kyltit ollut sitä mitä piti! Hienosti ollaan opittu molemmat tai ainakin ollaan oppimassa, että kun vastoinkäymisiä tulee pitää vaan hymyillä eikä näyttää naamalla mitä ajattelee. Monesti olen itse niin länsimaalainen, että kun joku ei mene mielen mukaan, niin sen kyllä näkee naamasta. Ja täällä tunteiden näyttäminen ei ole hyvä asia ollenkaan. On parempi hymyillä ja purra huulta, niin kaikki sujuu paremmin vaikkei ihan miellyttäisikään. Itse menetin kasvoni viime vuonna paikallisessa minimarketissa, kun paikallinen mummu tuli kommentoimaan minun ulkonäkoäni thaiksi. Minä tietysti ymmärsin ja suomennettuna teksi ei ollut niin kaunista kuultavaa, mutta hyvin thaimaalaiseen tapaan kommentoituna. Sanoin sitten muutaman sanan takaisin ja mummu alkoi selittää lisää joten hermostuin tietysti ja lähdin vetämään marketista. Siihen kauppaan ei sitten enää ollut asiaa, koska varmasti olen myyjien silmissä menettänyt kasvoni. Nykyisin puren huulta ja yritän hymyillä.. vaikkei aina ihan siltä tuntuisikaan.
Muutamia toimistohommia ollaan saatu tänään aikaiseksi ja vielä edessä on tietokoneen kanssa temppuilua ja hotellikirjojen tekstien naputtelua. Illalla myös tapaaminen yhden firman edustajan kanssa, joten asiat siis menossa taasen eteen päin. Huippua mahtavaa! Saatiin tänään myos firmalle hankittua puhelin ja liittymä, joten nyt on puhelin asiakkaiden puheluita varten valmiina omien privaattinumeroiden lisäksi. Minun pitää lähteä kohta noutamaan myös pyykit pesulasta, on vaan niin luksusta kun ei tarvitse itse pyykätä tai silittää pyykkejä, vaan voi noutaa ne valmiiksi laitettuna pesulasta. Kuukauden pyykit, saa pesettää niin paljon kun haluaa, maksaa 15e. Ei ole hinnalla pilattu pesulakaan. Aina kaikki ei ole mennyt pesulan suhteen ihan niin kuin pitäisi, mutta hintaan nähden hienosti ovat hoitaneet hommansa ;).
Kylttimme valmiina huomiselle neitsytmatkalleen.
Sateinen maisema kotoa.
-Hanna-
Tänään aamu alkoi perinteiseen tapaan, tosin oltiin reippaita ja valloitettiin vuori kahteen kertaan ylös ja alas! Aamulenkin jälkeen mentiin hoitamaan asioita, tänään oli Annin ja Tepon vuoro ostaa skootteri. Toivotaan, ettei huomenna ole taas minun vuoro, muuten loppuu rahat kesken :).
Nyt on taas uusi kulkupeli vuokrattavana, polkupyoriä meillä on nyt kolme ja tarkoitus olisi ostaa vielä yksi lisää. Ovat Hua Hinin keskustassa vuokrauspisteellä ja ihan kivasti polkupyorät on ollut liikenteessä. Skootteri ostosten jälkeen herkuteltiin aamupalalla, tosin aamupala oli hieman myähäinen.. klo.13.00. Edullinen aamupalasetti keskustassa 100thb eli n.2,5€. Sillä pärjää taasen pitkälle!
Tänään saatiin kyltit jotka piti saada jo eilen. Ei taas mennyt kaikki ihan niin kuin piti. Tilattiin kaksi A4 kokoista kylttiä jotka ovat pystysuuntaisia. Saatiin siis vaakakyltit ja kyltit oli tehty punaiselle pohjalle, vaikka piti olla valkoisella. Mitäs pienistä, ollaan Thaimaassa... Mai Pen Rai!! Ja ei ne kyllä kalliit olleet, joten ihan hyvin passaa minibussin ikkunaan ja myös lentokentälle näin alkuun. Ihana oli myos katsoa miten Anni vienosti vain hymyili, vaikka tajusin, että mieli olisi tehnyt varmasti näyttää naamalla ettei kyltit ollut sitä mitä piti! Hienosti ollaan opittu molemmat tai ainakin ollaan oppimassa, että kun vastoinkäymisiä tulee pitää vaan hymyillä eikä näyttää naamalla mitä ajattelee. Monesti olen itse niin länsimaalainen, että kun joku ei mene mielen mukaan, niin sen kyllä näkee naamasta. Ja täällä tunteiden näyttäminen ei ole hyvä asia ollenkaan. On parempi hymyillä ja purra huulta, niin kaikki sujuu paremmin vaikkei ihan miellyttäisikään. Itse menetin kasvoni viime vuonna paikallisessa minimarketissa, kun paikallinen mummu tuli kommentoimaan minun ulkonäkoäni thaiksi. Minä tietysti ymmärsin ja suomennettuna teksi ei ollut niin kaunista kuultavaa, mutta hyvin thaimaalaiseen tapaan kommentoituna. Sanoin sitten muutaman sanan takaisin ja mummu alkoi selittää lisää joten hermostuin tietysti ja lähdin vetämään marketista. Siihen kauppaan ei sitten enää ollut asiaa, koska varmasti olen myyjien silmissä menettänyt kasvoni. Nykyisin puren huulta ja yritän hymyillä.. vaikkei aina ihan siltä tuntuisikaan.
Muutamia toimistohommia ollaan saatu tänään aikaiseksi ja vielä edessä on tietokoneen kanssa temppuilua ja hotellikirjojen tekstien naputtelua. Illalla myös tapaaminen yhden firman edustajan kanssa, joten asiat siis menossa taasen eteen päin. Huippua mahtavaa! Saatiin tänään myos firmalle hankittua puhelin ja liittymä, joten nyt on puhelin asiakkaiden puheluita varten valmiina omien privaattinumeroiden lisäksi. Minun pitää lähteä kohta noutamaan myös pyykit pesulasta, on vaan niin luksusta kun ei tarvitse itse pyykätä tai silittää pyykkejä, vaan voi noutaa ne valmiiksi laitettuna pesulasta. Kuukauden pyykit, saa pesettää niin paljon kun haluaa, maksaa 15e. Ei ole hinnalla pilattu pesulakaan. Aina kaikki ei ole mennyt pesulan suhteen ihan niin kuin pitäisi, mutta hintaan nähden hienosti ovat hoitaneet hommansa ;).
-Hanna-
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Vauhdin hurmaa
Tänään aamu alkoi reippaasti reippaillemalla. Käytiin valloittamassa taasen tuo lähivuori ja samalla pääsin testaamaan uutta paitaa, jonka Vietnamista hankin aamulenkkejä varten. Nyt ei tarvitse aurinkorasvan kanssa leikkiä ennen lenkille lähtoä.
Lenkin jälkeen oli aika lounastaa kokouksen merkeissä. Lounas nautittiin, missäpä muuallakaan kuin iki-ihanassa Isaanilaisessa ravintolassa. Itse tulin vähän myöhässä, kun kävin katsomassa skoottereiden hintoja. Anni ja Thep oli kerinnyt tilata jo ruoat valmiiksi ja pääsinkin heti valmiiseen pöytään. Tom Yam keitto merenherkuilla, siipipapusalaattia katkaravuilla, Som Tam salaattia, kanansiipiä, grillattua possua ja tietenkin tahmariisiä. Koko lysti maksoi n.10€ juomien kanssa kolmelle hengelle, eli ei mitenkään kallista taaskaan!
Lounaan jälkeen ajeltiin mopoilla Yamahan liikkeelle ja tarkoitus oli katsella minulle uutta skootteria, no kas kummaa ajelin pränikällä pinkillä skootterilla liikkeestä kotia! Eli kaupat tuli tehtyä ja nyt on niin hieno kulkuopeli alla, että avot! Liikkeen myyjää nauratti, kun mie yritin valita Finon ja Mion välillä kumman otan. Toiset varmaan olisi tarkistellut moottoria tai ominaisuuksia. Miulle tärkeintä oli kuitenkin (skootterin) väri ja ulkonäkö. Finoon olisin muuten päätynyt, mutta sen kyljessä oli semmoisen tyttösen kuva josta en tykännyt ja Miossa on parempi moottori jos realisestikkin vielä ajatellaan! Itse oli ensin ottamassa hopean väristä, näin jo siinä kyljessä kaikki bling bling koristeet mitä siihen olisi voinut lisätä... Mutta Anni ja Thep sai minut puhuttua yli ja ostamaan pinkin Mion! Ja pinkki on kyllä niin minun väri... etten varmaan olisi muun väristä voinutkaan ostaa. Ostin samalla myös paremman kypärän, jotta on turvallista huristella uudella menopelillä. Ja menopelin sai siis heti mukaan, liikkeen myyjä myös ymmärsi pinkkihöpötykseni päälle ja laittoi mopooni pinkin rekisterikilven reunuksen ja tilaukseen meni pinkki-musta matto suojaamaan skootteria.
Skootteriostosten jälkeen ollaan päivitetty firman juttuja, yritettiin käydä myös hakemassa meidän uudet kyltit. Mutta Thaimaalaiseen tapaan liike oli sulkenut ovensa ja kun Teppo soitti perään, niin olivat unohtaneet tehdä meidän kyltit. Joten toivotaan, että huomenna onnistutaan saamaan kyltit minibusseja ja takseja varten.
Nyt aika jatkaa nettisivujen parissa. Siinä onkin hommaa muutamalle illalle. Yritetään saada tekstit mahdollisimman pian, jotta saadaa sivut avattua käyttoon! Huomiseen!
My new darling...
-Hanna-
Meillä Thepin kanssa päivä lähti nihkeästi käyntiin kun tultiin siihen tulokseen, että Thepin on mentävä Isaaniin viikoksi äitinsä luo. Thepin äiti on edelleen kipeänä ja kaipaa seuraa. Emme voi molemmat irrottautua arjesta, joten perjantaina vain Thep lähtee reissun päälle. En kyllä ymmärrä miten selviydyn yksin. Olen todella Teppo-riippuvainen.
Tänään on ollut hulivilipäivä, menty koko päivä eessun taas ympäri Hua Hinia. Nyt on aika ladata tavaraa nettisivuille ja päivitellä facebookiin uusia kuvia ja tietoa. Meillä on Tepon kanssa muodostunut viime viikkoina rutiineiksi romanttiset illalliset kotona, tarjolla on yleensä 7-eleven kiskalta ostettua mikrotettua valmisruokaa. Laitan teille kuvan edellisestä illallisestamme, jonka arvo on huimat kolme euroa. Nyt jatkan töiden parissa, palataan huomenissa asiaan!
Korea kynttiläillallinen kahdelle.
Anni
Lenkin jälkeen oli aika lounastaa kokouksen merkeissä. Lounas nautittiin, missäpä muuallakaan kuin iki-ihanassa Isaanilaisessa ravintolassa. Itse tulin vähän myöhässä, kun kävin katsomassa skoottereiden hintoja. Anni ja Thep oli kerinnyt tilata jo ruoat valmiiksi ja pääsinkin heti valmiiseen pöytään. Tom Yam keitto merenherkuilla, siipipapusalaattia katkaravuilla, Som Tam salaattia, kanansiipiä, grillattua possua ja tietenkin tahmariisiä. Koko lysti maksoi n.10€ juomien kanssa kolmelle hengelle, eli ei mitenkään kallista taaskaan!
Lounaan jälkeen ajeltiin mopoilla Yamahan liikkeelle ja tarkoitus oli katsella minulle uutta skootteria, no kas kummaa ajelin pränikällä pinkillä skootterilla liikkeestä kotia! Eli kaupat tuli tehtyä ja nyt on niin hieno kulkuopeli alla, että avot! Liikkeen myyjää nauratti, kun mie yritin valita Finon ja Mion välillä kumman otan. Toiset varmaan olisi tarkistellut moottoria tai ominaisuuksia. Miulle tärkeintä oli kuitenkin (skootterin) väri ja ulkonäkö. Finoon olisin muuten päätynyt, mutta sen kyljessä oli semmoisen tyttösen kuva josta en tykännyt ja Miossa on parempi moottori jos realisestikkin vielä ajatellaan! Itse oli ensin ottamassa hopean väristä, näin jo siinä kyljessä kaikki bling bling koristeet mitä siihen olisi voinut lisätä... Mutta Anni ja Thep sai minut puhuttua yli ja ostamaan pinkin Mion! Ja pinkki on kyllä niin minun väri... etten varmaan olisi muun väristä voinutkaan ostaa. Ostin samalla myös paremman kypärän, jotta on turvallista huristella uudella menopelillä. Ja menopelin sai siis heti mukaan, liikkeen myyjä myös ymmärsi pinkkihöpötykseni päälle ja laittoi mopooni pinkin rekisterikilven reunuksen ja tilaukseen meni pinkki-musta matto suojaamaan skootteria.
Skootteriostosten jälkeen ollaan päivitetty firman juttuja, yritettiin käydä myös hakemassa meidän uudet kyltit. Mutta Thaimaalaiseen tapaan liike oli sulkenut ovensa ja kun Teppo soitti perään, niin olivat unohtaneet tehdä meidän kyltit. Joten toivotaan, että huomenna onnistutaan saamaan kyltit minibusseja ja takseja varten.
Nyt aika jatkaa nettisivujen parissa. Siinä onkin hommaa muutamalle illalle. Yritetään saada tekstit mahdollisimman pian, jotta saadaa sivut avattua käyttoon! Huomiseen!
-Hanna-
Meillä Thepin kanssa päivä lähti nihkeästi käyntiin kun tultiin siihen tulokseen, että Thepin on mentävä Isaaniin viikoksi äitinsä luo. Thepin äiti on edelleen kipeänä ja kaipaa seuraa. Emme voi molemmat irrottautua arjesta, joten perjantaina vain Thep lähtee reissun päälle. En kyllä ymmärrä miten selviydyn yksin. Olen todella Teppo-riippuvainen.
Tänään on ollut hulivilipäivä, menty koko päivä eessun taas ympäri Hua Hinia. Nyt on aika ladata tavaraa nettisivuille ja päivitellä facebookiin uusia kuvia ja tietoa. Meillä on Tepon kanssa muodostunut viime viikkoina rutiineiksi romanttiset illalliset kotona, tarjolla on yleensä 7-eleven kiskalta ostettua mikrotettua valmisruokaa. Laitan teille kuvan edellisestä illallisestamme, jonka arvo on huimat kolme euroa. Nyt jatkan töiden parissa, palataan huomenissa asiaan!
Anni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)