perjantai 23. tammikuuta 2015

K-napsu ja muut sukulaiset

Hyvää huomenta!

Terkut täältä meidän erittäin sotkuisesta toimistosta, jossa on sen näköistä että pyörremyrsky on iskenyt yön aikana. Onneksi ollaan tänään Hannan kanssa molemmat toimistohommissa niin saadaan päivitettyä paperiasioita. Viikko on ollut jälleen vauhdikas, asiakkaiden kanssa on seikkailtu viidakossa ja maaseudulla Pranburissa, uuden perheenjäsenemme K-napsun kotiseudulla. Uuden vuoden jälkeen kun olin maaseuturetkellä, maaseudulla tolppatalossa asuvasta perheestä halusivat päästä koiristaan eroon ja olin aikaisemmin maininnut että haemme vahtikoiraa. Kulman takaa sieltä taapersi verissä päin oleva pieni pentu, joka tuli suoraan luokseni eikä hätkähtänyt meitä valkonaamoja. Koira oli saanut nimensä legendaarisen thainyrkkeilijän Buakawin mukaan kun oli jo kahden kuukauden ikäisenä taistellut ison koiran kanssa. En ajatellut että retkeltä koiraa mukaan ottaisin mutta talon isäntä nakkasi pennun minibussimme sisään lähtiessämme joten ajoimme seuraavaksi karkkitehtaalle hakemaan pahvilaatikkoa pennulle. Nyt kyseinen taistelija on uusi perheenjäsenemme. Teppo-rakas on ihan hullaantunut uuteen tulokkaaseen. Haavat on hoidettu ja ensimmäiset rokotteet laitettu. Buakawista on tullut sylivauva ja naskalihampaat vaativat jatkuvaa jyrsimistä joten luita ja leluja on joka nurkassa.

Suomesta saapui myös sukulaiset lomailemaan sankoin joukoin joten on riittänyt tekemistä kun muutenkaan vapaa-aikaa ei ole ollut viimeiseen kolmeen kuukauteen. Olen mennyt pää kolmantena jalkana joka paikkaan ja on tullut järjestettyä niin monet kinkeritkin tässä kuukauden aikana ettei edes tahdo muistaa mitä kaikkea on taas tullut tehtyä. Löysin itseni muun muassa Frederikin keikalta soittamasta taustamusaa ja olen järjestänyt tapahtumia juhlista karaokeiltoihin työn ohessa. Onneksi olin taas kwaijoen retkellä oppaana keskiviikkona ja torstaina joten sain nukkua kunnolla kelluvassa hotellissa. Ihana sähköttymyys. Onneksi vielä löytyy paikka jossa ei tarvitse somettaa kokoaikaa. Onneksi tämä työ on niin mukavaa, ei tätä muuten jaksaisi.

Sukulaiseni oli myös antanut perheen uudelle tulokkaalle eli koiranpennulle suomalaisen nimen ja koska toiveenani oli ristiä hänet kaksiosaisella nimellä hänestä tuli K-napsu.

                                               Siinä K-napsu tätin kanssa uudessa asussaan.
                                     Kwaijoen kelluva hotelli on must. Aivan mieletön paikka.


T. Anni

maanantai 5. tammikuuta 2015

Elämysmatkailua retkiseurueessa

Hyvää iltaa, Sawasdee kha! Voi miten mukavaa on olla toimistolla! Hyvää uutta vuotta teille kaikille tasapuolisesti, ennen kuin unohdan mainita. Alkuvuosi on lähtenyt todella lennokkaasti käyntiin. Vuoden vaihtuessa juhlin ystävieni kera baareissa ja Teppo-rakas lähti Bangkokiin temppeliin tekemään hyvää onnea tulevaan vuoteen.

Vuoden alusta saakka olen ollut retkillä asiakkaiden kera. Vuoden vaihtumisesta on jo viisi päivää ja olen vasta eka kertaa täällä toimiston uumenissa nenä kohti näyttöä ja selkä kumarassa kun pimeä on jo hiipinyt taikamaahan. Olen ollut retkihommissa jo useampia päiviä peräkkäin ja aloitin tämän reissaamisen vetämällä kahden päivän retken Ranongiin ja siitä Burmaan Victoria pointiin. Retki oli todella antoisa ja minulla oli todella mukavia asiakkaita siellä mukana. Olin ihan täpinöissäni opastamassa kuumilla lähteillä ja burmalaisilla kaduilla.

Kun tulin Burmasta pakkasin kamat ja lähdin vetämään kahden päivän kwaijoen viidakkoseikkailun Kanchanaburiin. Oli todella mukavia matkalasia, joten ilo oli minun puolella. Oli todella mukavaa vetää retki suomalaiselle retkikunnalle viidakon kylmyydestä huolimatta. Hetkinen, eilisellä Bangkokin retkelläkin oli todella mukavia matkalaisia ja oli niin mukavaa vetää retki suomalaiselle seurueelle... Onko se sairasta jos myöntää että tykkää työstään aivan mahdottomasti? Siitä huolimatta että näin eilen itsensäpaljastelijan hommissa klongin varrella Bangkokissa? Thaimaalaisten onneksi ko. henkilö oli selvästi kasvoiltaan länsinaapurin asukki ja oli pukeutunutkin sharonkiin. Näemmä sitä sattuu täällä Aasiassakin...

Huomenna on luvassa maaseuturetki Pranburiin  ja keskiviikko ja torstai menee Kanchanaburissa kwaijoella seikkaillen. Toivottavasti viidakossa tarkenee tulevalla reissulla, viimeksi yöllä oli vain 13 astetta lämmintä ja sain vilustumisen oireita! Aivan törkeän kylmältä tuntuu kun päivälämpötilat hipoo kolmeakymmentä!

Hyvää uutta vuotta 2558 kaikille! Mukavaa työviikkoa!

Terveisin,
Anni